...Eli sinne, tänne ja takaisin.
Noniin, taas on reissattu ympäriinsä sinne sun tänne. Tästä tulee tällainen jymyiso postaus, koska en ole matkustamisen takia ehtinyt parkkeerata missään vaiheessa tietokoneelle kirjoittamaan. Muistaakohan sitä edes enää mitään...
Jyväskylän pääsykoe
Turun kokeen jälkeen oltiin viikonloppu mökillä. Sitten seuraavana keskiviikkoaamuna lähdin kohti Jyväskylää, jossa oli seuraava pääsykoe-etappina. Saapuessani aurinko vähän paistoi ja Jyväskylä näytti betonisesta harmaudestaan huolimatta ihan kivalta paikalta, mutta se ilo loppui lyhyeen, kun vesisade ja kylmyys vyöryivät koleana Jyväskylään lähes saman tien. Miten jossain paikassa voi aina olla kurja ilma, kun siellä käy? Itse koe oli vasta torstaina, mutta olin Marjolla yötä ja ehdittiin hengailla sitten siellä. Käytiin kanssa keskiviikkoiltana katsomassa Aladdinin ensi-ilta (siis näytelty versio siitä Disney-klassikosta) ja oli kyllä oikein hyvä, suosittelen. Oli lisätty ihan oikeita asioita lisäksi (kuten näissä uudelleenfilmatisoinneissa on tapana ottaa vähän ulkopuolelta lisää sisältöä, että kiinnostaisi enemmän aikuis(kohde)yleistöä) ja karsittu ihan sopivasti. Henki oli kyllä paras, yllätys yllätys. :D
Torstaiaamuna sitten Marjo suunnisti kampaajalle ja itse kohti Mattilanniemen yliopistokampusta. Olin etukäteen ihan älyttömän epäileväinen, sillä kokeeseen oli ilmoittautunut yli 800 ihmistä ja ohjeiden mukaan vain Agoran aulasta sitten jakauduttaisiin koesaleihin. No ei siellä kyllä ehkä ihan kahdeksaasataa ollut, mutta aika paljon kuitenkin. Siitä sitten täyteltiin koesaleja ilman mitään järjestystä ja olihan siinä pientä kaaosta ilmassa. Joonas tosin huomautti luultavasti paikkansapitävästi, että tämä järjestely johtui varmaankin siitä, että syrjäisiin yliopistoihin (kuten juuri Jyväskylään) ilmoittautuu paljon enemmän ihmisiä kuin mitä sitten oikeasti paikalle ilmaantuu. Olisi siis typerää istua isot salit puolityhjinä, joten sukunimen mukaan menevää ennakkojakoa ei kannata tehdä.
Koejännitykseltäkin oli lähtenyt jo edellisissä pääsykokeissa pahin terä, joten ihan rennolla meiningillä mentiin. Jyväskylähän oli siitä mukava hakupaikka, että ennakkomateriaalia ei ollut ollenkaan, vaan koe perustui puhtaasti kokeessa jaettavaan aineistoon. No, sitä aineistoa sitten riitti vaikka millä mitalla. Kaiken pohjana oli Sauli Niinistön uudenvuoden puhe, haha. Koe oli siitäkin outo, että viidestä kysymyksestä yksi oli pakollinen ja jäljelle jääneistä piti valita vain kolme eli yksi jäi yli. Voipi johtua siitä, että Jyväskylän hakulinja on aika outo, missä yhteiskuntatieteisiin yhdistyy filosofia. Näin ollen kysymyksissäkin oli tiettyä filosofisuutta, uh. En kyllä muutenkaan ole ihan varma Jyväskylän opintolinjan mielekkyydestä, sillä Jyväskylässä ei tosiaan ole mitään valtio- tai edes yhteiskuntatieteellistä tiedekuntaa, vaan kaikki on ympätty iloisesti yhteen jonkinlaiseksi humanistis-yhteiskuntatieteelliseksi sotkuksi. Jos siis sinne pääsen, niin humanistiksi sitä kuitenkin sitten jäisi... Se filosofiakaan ei tosiaan kiinnosta. Toisaalta samalla linjalla on myös valtio-oppi (joo, really...), mikä sinällään kuulostaa aika mainiolta mahdollisuudelta, mutta yksi kysymys vain vaivaa pientä mieltäni: Millainen on opetuksen taso, jos isoja asioita tungetaan yhteen ja luultavasti aika pienimuotoisesti?
Kokeesta jäi kuitenkin ihan mukava jälkifiilis, vaikka teinkin sen aika nopeasti. Ei se nyt varmaan ihan huonostikaan siis mennyt. Kokeen jälkeen nähtiin Eerikan kanssa, mikä oli ihan tosi kivaa pitkästä aikaa. Eerika esitteli viihtyisän, vanhanaikaisen kahvilan, missä syötiin kakkukahvit, vaikka paikka olikin ihan ääriään myöten täynnä; siis suosittu, eikä ihmekään. Kiva nähdä Jyväskylästä mukavia paikkoja, ehkäpä tuonne saattaisi jopa kotiutua, jos onnettaren arpa sinne kesäkuussa osoittaa.
Tampereen pääsykoe
Perjantaiaamuna juna taas puksutti kohti Tamperetta, mikä olikin näppärästi heti seuraavana pääsykokeena, sillä juna Helsingistä Jyväskylään pysähtyy anyway Tampereella. Sopiva välistoppi siis. Tampere on siitä jännä paikka, että siinä on ihan ison kaupungin tuntua.
Tampereen pääsykokeessa oli runsain mitoin porukkaa, eikä ihme, sillä tilastot osoittavat, että Tampereelle on Helsingin jälkeen vaikein päästä. En ollut etukäteen hirveän optimistinen mahdollisuuksieni suhteen, sillä ehdin lukea aika vähän ja ennakkokirjallisuutta oli tosi paljon ja tosi erilaisista aiheista. Tämä ei tosin ollut yllätys, sillä Tampere ylpeilee kaikista laajimmalla yhteiskuntatieteiden ohjelmallaan: samaan linjaan on ympätty oikea sillisalaatti yhteiskuntapolitiikasta nuorisotutkimukseen, sukupuolentutkimukseen ja kulttuuriantropologiaan asti. Yhteensä eri linjoja on kaikkiaan seitsemän. Voi tosin olla aika tympeää, jos näistä kaikista pitää lukea peruskursseja, niin erilaisia ne keskenään ovat...
Tämä näkyi sitten tietenkin pääsykokeessa; jos Jyväskylän kokeessa oli selkeä filosofian linja, Tampereen kokeessa oli asiaa laidasta laitaan. Toisaalta kokeen arviointikriteeristössä painotettiin tekstin selkeyden, oikeakielisyyden ja kirjoitustaidon merkitystä, minkä olisi pitänyt olla helppo nakki, mutta onnistuin menemään vähän paniikkiin ja ensimmäinen essee meni melkein kumitushommiksi. Oikeastaan kaikki lähti siitä, että jo ensimmäinen määrittelytehtävä, mikä periaatteessa oli ihan helppo ja jonka periaatteessa osasin, olikin jotenkin tosi vaikea, enkä osannutkaan konkreettisesti selittää asiaa auki kirjallisesti. Kävi klassisesti, että kun ensimmäinen tehtävä meni pieleen, jäi tosi negatiivinen fiilis, joka seurasi koko kokeen ajan.
Tampereen kokeesta jäi siis kaikista kokeista huonoin jälkifiilis ja tunne siitä, ettei koe mennyt ihan nappiin. En toisaalta yllättynyt, koska, kuten jo edellä sanottu, en ehtinyt oikein panostamaan kirjallisuuteen niin paljon kuin olisi vaadittu. Jos siis Tampereelle sattuisin pääsemään, niin olisin kyllä tosi yllättynyt tuon pääsykoe-episodin jälkeen.
Tampereelta suuntasin pienen ajantappo-kaupunkikävelyn jälkeen junalla takaisin Helsinkiin. Yhden yön levon jälkeen lähdettiin mummolle, missä oltiin viikonloppu. Oli tosi mukavaa ja yritin nauttia Suomen keväästä ja luonnosta vielä kun voin.
Joensuun pääsykoe
Sunnuntai-iltana porukat heitti miut Lappeenrantaan, missä nukuin yhden yön Joonaksen äidin luona. Tämän koira Bella on kyllä maailman lutusin ja suloisin pikku-hauva. <333 Olin tosi reipas (ja heräsin ihan kohtuuttoman aikaisin) ja kävelin aamulla viitisen kilsaa juna-asemalle. Tällä kertaa juna puksutti kohti Joensuuta, joka olikin viides ja viimeinen pääsykoekohteeni.
Varsinainen koe oli taas vasta seuraavana päivänä ja majoituin yhdeksi yöksi Heidille. Kaikkiin muihin kokeisiin kuin Tampereelle menin siis jo edellisenä iltana, ettei ainakaan VR:n myöhästelyt aiheuttaisi kokeista karsiutumista. (Esimerkiksi kun tultiin Joonaksen kanssa Lappeenrannasta Helsinkiin Joonaksen ollessa täällä toukokuun alussa, juna oli tunnin myöhässä. Onneksi oltiin varattu pari tuntia vaihtoaikaa Helsinkiin, ettei Joonas myöhästynyt lennolta.) Oli muutenkin mukava nähdä Heidiäkin piiiiiitkästä aikaa ihan kunnolla ja nähdä, missä tämä nykyään majailee. Vietettiin aikaa ihan jutustelemalla, käymällä kaupungilla ja koirien kanssa kävelyllä metsässä.
Joensuun pääsykoe alkoi tiistaina vasta yhdeltä. Heidi lähti opastamaan miuta yliopistolle ja käytiin ennen sitä vielä yliopiston ruokalassakin syömässä. Joensuussa oli kyllä tosi hyvät ruuat, sillä ne tulivat Fazerilta.
Osallistujia Joensuun kokeeseen oli tosi vähän, kaikki mahtuivat hyvin yhteen saliin (toisin kuin muissa kokeissa, missä ihmisiä on ollut ihan valtavasti). Koe oli myös yksinkertaisin, eikä se perustunut ollenkaan kokeessa jaettavaan aineistoon vaan ainoastaan pääsykoekirjallisuuteen, mitä sitäkin oli todella vähän ja sisällöltään aika yksinkertaista. Koe meni siis hyvin ja sain sen melko nopeasti valmiiksi. Täytyy kyllä nyt toivoa taas, etten ole vain yltiömäisen itsevarma ja oikeasti saan sen koulupaikan jostain, kun nyt uhoan tässä kokeen helppoutta... Totuus kuitenkin on, että Joensuuhun on paikkaa kohti kaikista vähiten hakijoita ja se onkin miulla oikeastaan hakulistassa vain vaihtoehto C:nä, jos mihinkään muualle ei onnistu. Joonas jää kuitenkin Helsinkiin ja viiden tunnin junamatka suuntaansa joka viikonloppu kuulostaa aika mahdottomuudelta.
Kokeen jälkeen kävin kävelemässä jokimaisemissa ihan tuota junamatkaa silmällä pitäen. Oikeasti viisi tuntia junassa oli aika tuskaa, mutta meni yllättävän nopeasti, vaikkei ollutkaan oikein tekemistä, vaan selailin vaan nettiä. Joensuun S-marketissa muuten myytiin sultsinoita ja mustikkakukkoa, joita ostin matkaevääksi, siistiä. :D Olin vasta puolenyön aikoihin Helsingissä porukoilla ja tosi väsynyt ja pahantuulinen ja halusin vain äkkiä nukkumaan rankan matkustamisen jälkeen.
***
Ja nyt on matkat heitetty ja lukemiset luettu ja voin vain odottaa pääsykoetuloksia, jotka pitäisi julkaista viimeistään 28.6. Kuukausi aikaa siis jännitellä ja stressata. Jos olisin käynyt tekemässä normaaleita tenttejä, sanoisin että ihan kaikki kokeet menivät ainakin kohtuullisen hyvin ja odottaisin niistä hyviä arvosanoja, MUTTA mistä tietää mikä on tarpeeksi hyvin ja missä rima menee, kun hakijoita on niin paljon ja paikoista on kova kilpailu varsinkin Etelä-Suomen yliopistoissa. No, sen näkee vasta sitten kun tulokset tulevat. Tietysti olisi siisteintä päästä Helsinkiin ja Turkukin olisi tosi kiva, mutta tyytyisin kyllä muihinkin yliopistoihin, koska huonoin vaihtoehtohan olisi jäädä kokonaan ilman paikkaa. Ensi vuonna haku ei ainakaan muutu yhtään helpommaksi, päin vastoin, typerän pääsykoeuudistuksen takia.
Huomenna illalla lähtee lento takaisin Budapestiin, missä Joonas lienee minua jo kovin kaivannutkin. Edessä on kahden kuukauden kesäloma. Toisaalta on tosi ihanaa kahden kuukauden täyspäiväisen (luin oikeasti 6-9 tuntia päivittäin kuutena päivänä viikossa ihan super tavoitteellisesti) opiskelun jälkeen kiva päästä rentoutumaan, toisaalta olen vähän skeptinen sen suhteen, että keksinkö mitään tekemistä. :D Joonas on kanssa kuitenkin kesälomalla yliopiston kurssien jo loputtua, joten eiköhän jotain keksitä. Tosi jännittävää oikeastaan olla oikealla kesälomalla ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Vieraita on tulossa paljon ja väliajoilla koitetaan varmaankin matkustella.
Kohti kesää siis! <3
keskiviikko 29. toukokuuta 2019
sunnuntai 19. toukokuuta 2019
Turun pääsykoe
Tämä tulee nyt hieman myöhässä, sillä Turun koe oli jo viime keskiviikkona 15.5. Lähdettiin kuitenkin heti keskiviikkona, kun saavuin takaisin Helsinkiin, köröttelemään porukoiden kanssa autolla kohti mökkiä. Sieltä kotiuduimme vasta eilen illalla. Ei ole siis ollut mahdollisuuksia päivitellä pääsykoetilannetta aiemmin, mutta toivottavasti muistan vielä jotain viime viikosta...
Menin Turkuun jo edellisenä iltana junalla. Olin ottanut polkupyörän mukaan, joten polkaisin nopeasti Marja-kummille, mihin oli muutama kilometri asemalta matkaa. Marja tuli puoleen matkaan vastaan ja iloiseksi yllätykseksi hauvelin kanssa, joka oli heillä hoidossa. Jutskailtiin ja syötiin Marjalla illallista. Illalla koitin vielä vähän lueskella pääsykoemateriaaleja. Turun koe ei jännittänyt samalla tavalla etukäteen kuin Helsingin koe, mutta silti nukuin aika katkonaisesti, eiköhän siinä liennyt piilojännitys taustalla...
Turun pääsykoe järjestettiin itseni osalta Åbo Akademin tiloissa, sillä Turun yliopistolla oli ilmeisesti tiloja remontissa tjs… Toisaalta aamulla oli helppo suunnistaa pääsykoepaikalle, joka oli ihan Turun tuomiokirkon vieressä, mikä on aika näkyvä maamerkki. Jännä, että vaikka illalla ei jännittänyt, niin juuri ennen koetta kyllä kalisi hampaat jännityksestä yhteen.
Koejärjestelyt olivat paljon löysemmät kuin Helsingissä, mistä yllätyin aika paljon. Helsingissähän paikaltaan ei saanut enää nousta istumisen jälkeen ilman erilupaa jos jotain vaikka unohtui vielä reppuun. Turussa taas kehotettiin moneen kertaan käymään vielä ennen koeajan alkua tarkastamassa. Kirjoitin siitä, miten Helsingissä repussa pirisevä puhelin johti koesalista poistamiseen, mutta Turussa vain lupailtiin, että: "No jos jollain soi, niin siirretään sitten reppu syrjempään ettei se häiritsisi niin paljon..." Helsingissä myös uhattiin hylkäämisellä, mikäli nimet jäisivät papereihin kirjoittamatta, mutta Turussa senkin kerrottiin unohduksen sattuessa vielä voitavan tehdä koetta palauttaessa. Varmaan nämä koejärjestelyjen tiukkuus kertoo jotain osaltaan myös siitä, miten vaikea yliopistoon on päästä ja miten todennäköiseksi arvioidaan vilpin yrittäminen.
Itse koe oli myös ihan erilainen kuin Helsingissä. Helsingissähän selkeästi yksi kokelaita pudottava tekijä oli aika: kirjoitettavaa oli ihan himona (vaikka olisi tällainen nopea kirjoittaja kuin minä) ja käytin koko viisituntisen koeajan hullun lailla kirjoittaen ja silti viimeinen essee jäi kesken eikä mihinkään tehtävään todellakaan ehtinyt enää palata tarkastamaan tai lisäämään jotain. Turussa taas koe oli tosi löysä: kirjoitettavaa oli ihan älyttömän vähän: tekstille oli varattu ihan vähän tilaa, maksimissaan ehkä sivu (vrt. Helsingin neljän sivun esseet). Lähdinkin tekemään Helsingin hengessä koetta ihan liian nopeasti: parin tunnin jälkeen olin valmis ja tajusin, että kaikki tekstini olivat tosi huonosti jäsenneltyjä yms. kiireesti raapustettuja ja koeaikaakin oli vielä yli puolet jäljellä. Päädyin kumittamaan melkein kaiken pois ja kirjoittamaan vastaukset ihan uusiksi ajatuksen kanssa... Hankalaksi osoittautui oli juuri vastaustilan rajallisuus: olisi ollut paljon enemmän sanottavaa kuin mitä oli tilaa.
Lisäksi kirjallisuusosion tehtävä oli pelkkä monivalinta, mikä oli aika outoa. :'D Toisaalta väärästä vastauksesta tuli miinuspiste. Tämän tähden vastausvaihtoehdot eivät olleet vain oikein-väärin, vaan viisiportaisesti "täysin samaa mieltä-melko samaa mieltä-en tiedä- melko eri mieltä-täysin eri mieltä". Mikäli vastasi melko-vaihtoehdon, saattoi menettää tai saada vain puolikkaan pisteen. Heitin siis riskillä kaikkiin pelkästään täysin samaa tai täysin eri mieltä-vastaukset. Toisaalta melkein kaikki väittämät olivat ihan selkeitä, vain yhdestä olin aika epävarma. Setti oli sellainen kuin epäilinkin: mukana oli sekä yksinkertaisia väittämiä, tarkkoja yksityiskohtia sekä kompia, joista piti huomata esimerkiksi yksi sana, joka teki vastauksesta väärän tjs.
Kokeeseen ei loppujen lopuksi mennyt kuin kolmisen tuntia. Tuntui tosi helpolta ja lyhyeltä verrattuna Helsingin kokeeseen, joka oli kunnon killeri… Fiilikseksi jäi, että koe meni aika hyvin ja se oli helppo - mutta toisaalta helppous ei ole ehkä hyvä asia, koska silloinhan se on kaikille muillekin helppo. Saa nähdä, miten meni, toivon parasta!
Turussa oli kaunis päivä, lämmintä ja aurinkoista, ja hengasin junaa odotellessa kolme tuntia ihan kaupungilla. Ihan ensiksi kävin heittämässä kaikki pääsykoemateriaalit ja vihot selkärepustani painamasta roskikseen, ja käppäilin sitten joen rannassa, pyörin kaupungilla ja söin lounasta joenpenkalla istuskellen. Olin varannut junaliput niin, että olisin ehtinyt olla kokeessa loppuun saakka, joten sen takia odotettavaa oli niin paljon. Turku oli kyllä kaunis kaupunki; miksi aina siellä käydessä aurinko paistaa? Turussa voisin kyllä ihan mielelläni ajatella opiskelevani, mikäli paikka ei Helsingistä aukea. Illalla sitten junalla takaisin Helsinkiin ja sieltä autolla Luumäelle aurinkoisen loppuviikon viettoon mummolaan ja mökille.
Menin Turkuun jo edellisenä iltana junalla. Olin ottanut polkupyörän mukaan, joten polkaisin nopeasti Marja-kummille, mihin oli muutama kilometri asemalta matkaa. Marja tuli puoleen matkaan vastaan ja iloiseksi yllätykseksi hauvelin kanssa, joka oli heillä hoidossa. Jutskailtiin ja syötiin Marjalla illallista. Illalla koitin vielä vähän lueskella pääsykoemateriaaleja. Turun koe ei jännittänyt samalla tavalla etukäteen kuin Helsingin koe, mutta silti nukuin aika katkonaisesti, eiköhän siinä liennyt piilojännitys taustalla...
Turun pääsykoe järjestettiin itseni osalta Åbo Akademin tiloissa, sillä Turun yliopistolla oli ilmeisesti tiloja remontissa tjs… Toisaalta aamulla oli helppo suunnistaa pääsykoepaikalle, joka oli ihan Turun tuomiokirkon vieressä, mikä on aika näkyvä maamerkki. Jännä, että vaikka illalla ei jännittänyt, niin juuri ennen koetta kyllä kalisi hampaat jännityksestä yhteen.
Koejärjestelyt olivat paljon löysemmät kuin Helsingissä, mistä yllätyin aika paljon. Helsingissähän paikaltaan ei saanut enää nousta istumisen jälkeen ilman erilupaa jos jotain vaikka unohtui vielä reppuun. Turussa taas kehotettiin moneen kertaan käymään vielä ennen koeajan alkua tarkastamassa. Kirjoitin siitä, miten Helsingissä repussa pirisevä puhelin johti koesalista poistamiseen, mutta Turussa vain lupailtiin, että: "No jos jollain soi, niin siirretään sitten reppu syrjempään ettei se häiritsisi niin paljon..." Helsingissä myös uhattiin hylkäämisellä, mikäli nimet jäisivät papereihin kirjoittamatta, mutta Turussa senkin kerrottiin unohduksen sattuessa vielä voitavan tehdä koetta palauttaessa. Varmaan nämä koejärjestelyjen tiukkuus kertoo jotain osaltaan myös siitä, miten vaikea yliopistoon on päästä ja miten todennäköiseksi arvioidaan vilpin yrittäminen.
Itse koe oli myös ihan erilainen kuin Helsingissä. Helsingissähän selkeästi yksi kokelaita pudottava tekijä oli aika: kirjoitettavaa oli ihan himona (vaikka olisi tällainen nopea kirjoittaja kuin minä) ja käytin koko viisituntisen koeajan hullun lailla kirjoittaen ja silti viimeinen essee jäi kesken eikä mihinkään tehtävään todellakaan ehtinyt enää palata tarkastamaan tai lisäämään jotain. Turussa taas koe oli tosi löysä: kirjoitettavaa oli ihan älyttömän vähän: tekstille oli varattu ihan vähän tilaa, maksimissaan ehkä sivu (vrt. Helsingin neljän sivun esseet). Lähdinkin tekemään Helsingin hengessä koetta ihan liian nopeasti: parin tunnin jälkeen olin valmis ja tajusin, että kaikki tekstini olivat tosi huonosti jäsenneltyjä yms. kiireesti raapustettuja ja koeaikaakin oli vielä yli puolet jäljellä. Päädyin kumittamaan melkein kaiken pois ja kirjoittamaan vastaukset ihan uusiksi ajatuksen kanssa... Hankalaksi osoittautui oli juuri vastaustilan rajallisuus: olisi ollut paljon enemmän sanottavaa kuin mitä oli tilaa.
Lisäksi kirjallisuusosion tehtävä oli pelkkä monivalinta, mikä oli aika outoa. :'D Toisaalta väärästä vastauksesta tuli miinuspiste. Tämän tähden vastausvaihtoehdot eivät olleet vain oikein-väärin, vaan viisiportaisesti "täysin samaa mieltä-melko samaa mieltä-en tiedä- melko eri mieltä-täysin eri mieltä". Mikäli vastasi melko-vaihtoehdon, saattoi menettää tai saada vain puolikkaan pisteen. Heitin siis riskillä kaikkiin pelkästään täysin samaa tai täysin eri mieltä-vastaukset. Toisaalta melkein kaikki väittämät olivat ihan selkeitä, vain yhdestä olin aika epävarma. Setti oli sellainen kuin epäilinkin: mukana oli sekä yksinkertaisia väittämiä, tarkkoja yksityiskohtia sekä kompia, joista piti huomata esimerkiksi yksi sana, joka teki vastauksesta väärän tjs.
Kokeeseen ei loppujen lopuksi mennyt kuin kolmisen tuntia. Tuntui tosi helpolta ja lyhyeltä verrattuna Helsingin kokeeseen, joka oli kunnon killeri… Fiilikseksi jäi, että koe meni aika hyvin ja se oli helppo - mutta toisaalta helppous ei ole ehkä hyvä asia, koska silloinhan se on kaikille muillekin helppo. Saa nähdä, miten meni, toivon parasta!
Turussa oli kaunis päivä, lämmintä ja aurinkoista, ja hengasin junaa odotellessa kolme tuntia ihan kaupungilla. Ihan ensiksi kävin heittämässä kaikki pääsykoemateriaalit ja vihot selkärepustani painamasta roskikseen, ja käppäilin sitten joen rannassa, pyörin kaupungilla ja söin lounasta joenpenkalla istuskellen. Olin varannut junaliput niin, että olisin ehtinyt olla kokeessa loppuun saakka, joten sen takia odotettavaa oli niin paljon. Turku oli kyllä kaunis kaupunki; miksi aina siellä käydessä aurinko paistaa? Turussa voisin kyllä ihan mielelläni ajatella opiskelevani, mikäli paikka ei Helsingistä aukea. Illalla sitten junalla takaisin Helsinkiin ja sieltä autolla Luumäelle aurinkoisen loppuviikon viettoon mummolaan ja mökille.
lauantai 4. toukokuuta 2019
Helsingin pääsykoe
Kirjoittelen tässä vähän tunnelmiani Helsingin pääsykokeesta, joka oli siis eilen perjantaina 3.5. klo 10-15. Jännitti tietty aika paljon, koska Helsinki on hakukohteistani ensimmäisenä. Olisihan se kiva pysyä samassa kaupungissa Joonaksen ja perheen kanssa, vaikka opintojen takia olenkin valmis lähtemään muuallekin. Helsingissä vetää myös se, että yliopisto on tuttu ja luotan tosi vahvasti sen opetuksen tasoon. Toisaalta sosiaalitieteiden opintokokonaisuus, johon kuuluu sosiaalipolitiikka, sosiologia, sosiaalipsykologia ja sosiaalityö, ei ole erityisen kiinnostava, sillä ainakin tällä hetkellä olen kiinnostunut noista vaihtoehdoista lähinnä sosiaalipolitiikasta. Sisään päästyä pitäisi vielä kilpailla arvosanoista muiden opiskelijoiden kanssa, sillä kaikille yhteisten perusopintojen jälkeen aineopintojen linjoille (siis johonkin noista neljästä) valitaan opintomenestyksen perusteella... Ensin kilpailet opiskelupaikasta ja sitten siitä, että pääset opiskelemaan haluamaasi ainetta, joopa joo nämä koulutusuudistukset taas.
Torstai-iltana valmistauduin kokeeseen rentoutumalla ja antamalla aivojen levätä ennen koerutistusta. Kävin pitkällä lenkillä, jonka jälkeen katsottiin Emman ja äiskän kanssa elokuva. Laitoin tietenkin aamua varten tavarat valmiiksi, pakkasin koe-eväät ja valitsin valmiiksi vaatteet ja silittelin ne henkariin odottamaan. Kävin ajoissa nukkumaan, mutta yö meni aika katkonaisesti ja heräilin useasti; varmaan jännitys vaikutti uneen...
Runsaan aamupalan jälkeen lähdin vähän turhankin ajoissa yliopistolle, koska olin jo yhdeksän aikoihin keskustassa. Mikäs siinä, pyörin kirjastolla ja keskityin hengittelemään. Parhaiten jännitykseen tuntui auttavan kyllä klassisen musiikin kuunteleminen kuulokkeilla, yllättävää! Hakijoitahan sosiaalitieteisiin Helsinkiin oli melkein 1500 ja hakijat oli jaettu useisiin eri saleihin sekä Porthaniaan että Päärakennukselle. Itse olin ryhmässä, joka teki pääsykokeen Päärakennuksen suuressa salissa. Olin siellä aikoinaan tekemässä suomen kielenkin koetta, hehe, historia toistaa itseään. Jännitykseen auttoi kyllä varmasti sekin, että paikka oli tuttu, koska olen opiskellut melkein kaikki suomen kielen kurssini Pääraksalla. Niinpä nähdessäni kilometrin pituisen jonon vessaan ennen koetta, tiesin harppoa ylös viidenteen kerrokseen, jossa oli ihan tyhjää tietenkin. Samaten muut hakijat jonottivat sisään koesaliin vain yhdestä ovesta, vaikka käytävän toisessa päässä oli saliin toinenkin sisäänkäynti, minne ei ollut yhtään jonoa. Tulipa fiksu olo, kun oli kotikenttäetu.
Koe alkoi ajallaan, vaikka pari ekaa minuuttia pitikin keskittyä vain hengittelemään syvään. Ekaan tehtävään meni vähän liikaa aikaa, kunnes homma ja ajatus alkoi kulkea, ja pääsi vain hyvään, positiiviseen tekemisen flow-tilaan, joka kesti onneksi koko kokeen ajan. Täytyy sanoa, että kirjallisuusosion tehtävät menivät mielestäni tosi hyvin (mikäli en vastannut aiheen vierestä, kysymykset olivat aika laveasti muotoiltuja välillä), mutta olisinkin ollut pettynyt, mikäli en olisi hallinnut koemateriaaleja hyvin koko huhtikuun kestäneen lukemisen jälkeen. Aineisto-osio, joka perustui ennakkokirjallisuuden lisäksi kokeessa jaettuun aineistoon, sen sijaan aiheutti vähän enemmän päänvaivaa, vaikka olin etukäteen kuvitellut olevani juuri siinä hyvä. Iltapäivällä alkoi varmaan jo väsyäkin sen verran, että taulukoista ei meinannut enää mitään ymmärtää. Myös ennakkokirjallisuuden yhdistäminen vastausten perusteiksi oli tosi hankalaa, sillä niillä ei tuntunut olevan paljoakaan yhteistä kysymysten kanssa. Mukana oli myös yksi englanninkielinen teksti, mitä säikähdin aluksi sen nähdessäni, mutta onneksi kyseessä oli tosi yksinkertaisesti ja selkeästi kirjoitettu tutkimuskatsaus. Myös sanastoa oli annettu aika reilusti käännettyinä tueksi. Näin tämän pitäisi mielestäni ollakin, ei olisi kauhean reilua, että sisäänpääsyssä mitattaisiin lähinnä kielitaitoa. Viimeinen perustuloa käsittelevä essee olisi saanut olla neljäsivuinen, mutta sain vain pari sivua kirjoitetuksi ja sen jälkeen jäljellä oli enää viisi minuuttia koeaikaa, enkä viitsinyt enää alkaa keksiä siinä vaiheessa lisää.
Kokeessa kävi ei-niin-hauska sattumus, kun jonkun kännykkä soi repussa (jotka jätettiin kokeen ajaksi salin seinustoille) useampaan otteeseen. Jokusen soiton jälkeen koevalvoja nosti repun ylös ja huusi, kenen reppu on kyseessä. Eräs poika nosti varovaisesti kätensä ylös ja kävi niin, että hänet poistettiin reppuineen koesalista. Puhelimet oli tietenkin ohjeistettu pitämään äänettömällä kokeen ajan ja jatkuva kännykän pirinä laskettiin koetilaisuuden häirinnäksi, josta seuraa kokelaan poistaminen salista. Harmi tietysti kyseisen pojan kannalta, mutta kannattaisi tietty noudattaa ohjeita... Äiti varmaan koetti soitella, että mitenkäs se koe meni. xD
Olin siis paikalla kokeen loppuun asti, kuten aiemmin tekemäni simulaatiokokeen perusteella odotinkin. Ylppärit oli oikeasti ihan eväsretki pääsykokeeseen verrattuna. Ensinnäkin luin niihin huomattavasti vähemmän (olihan kaikki jo lukiossa aiemmin opittua) ja en istunut yhdessäkään yo-kokeessa yli kolmea tuntia ja siinä välissä ehti syödäkin ja miettiä yms. Pääsykokeessa selvästi yhtenä hakijoita tiputtavana tekijänä oli juuri tuo älyttömän tiukka aika: pidän itseäni tosi nopeana esseen kirjoittajana (lähden aina kaikista tenteistä ensimmäisenä ja ylppäreistäkin ekojen joukossa ja silti olen saanut aina loistavia arvosanoja) ja silti pääsykokeessa oli KIIRE ja aika loppui kesken! Olin tosi iloinen, että tein alkuviikosta simulaatiokokeen (jossa simuloitiin pääsykoetta mahdollisilla koeaiheilla), koska muuten en olisi ehkä tajunnut, miten älyttömän nopeasti pääsykokeessa pitää vain rientää kysymyksissä eteenpäin. Jos jotain ei keksi heti, sitä ei ehdi jäädä miettimään. Jos en olisi tajunnut tätä, en olisi varmasti ehtinyt vastaamaan kaikkiin tehtäviin. Toisaalta nytkin osa vastauksista jäi vähän tyngiksi, mutta vastasinpa ainakin jokaiseen jotakin.
Eväitäkään en ehtinyt syömään, vaan pistelin vain energiapatukan suihini nopeasti yhtä kokeissa jaettua aineistoa lukiessani. Onneksi kokeen jälkeen mentiin Janinan kanssa sushibuffettiin ja pääsi syömään. Jatkossa ainakin muistan, että aamulla kannattaa syödä hyvä aamupala (eikä varata niin paljon eväitä). Oli kyllä vähän juminen olo ja syömäpuikot eivät meinanneet pysyä tärisevässä kädessäni viiden tunnin kirjoitusurakan jälkeen.
Seuraavaksi vuorossa Turun pääsykoe 15.5., johon pitäisi alkaa lukea. Olo on niin kaikkensa antanut, että pidän vielä tänään vapaapäivän ja aloitan sitten... Tietysti uhrasin ajallisesti eniten resursseja Helsingille, mutta sinnepä onkin vaikein päästä. Laskin, että ei-ensikertalaisena mahdollisuuteni päästä sisään ovat 5% joten saas nähdä nappaako. :D Koe meni ihan kohtuullisesti ja olen ihan tyytyväinen: en usko, että olisin voinut valmistautua enää tämän enempää, mutta katsoo nyt mihin se riittää, kun kilpailu paikoista on niin älyttömän kovaa. On kyllä helpottunut olo nyt, mutta kohti uusia haasteita vain: vielä ei ole aika levätä, sillä olen vasta puolessa välissä tätä kahden kuukauden lukemis- ja koerupeamaa, vaikka matkaväsymys alkaa jo vähän painaa.
Torstai-iltana valmistauduin kokeeseen rentoutumalla ja antamalla aivojen levätä ennen koerutistusta. Kävin pitkällä lenkillä, jonka jälkeen katsottiin Emman ja äiskän kanssa elokuva. Laitoin tietenkin aamua varten tavarat valmiiksi, pakkasin koe-eväät ja valitsin valmiiksi vaatteet ja silittelin ne henkariin odottamaan. Kävin ajoissa nukkumaan, mutta yö meni aika katkonaisesti ja heräilin useasti; varmaan jännitys vaikutti uneen...
Runsaan aamupalan jälkeen lähdin vähän turhankin ajoissa yliopistolle, koska olin jo yhdeksän aikoihin keskustassa. Mikäs siinä, pyörin kirjastolla ja keskityin hengittelemään. Parhaiten jännitykseen tuntui auttavan kyllä klassisen musiikin kuunteleminen kuulokkeilla, yllättävää! Hakijoitahan sosiaalitieteisiin Helsinkiin oli melkein 1500 ja hakijat oli jaettu useisiin eri saleihin sekä Porthaniaan että Päärakennukselle. Itse olin ryhmässä, joka teki pääsykokeen Päärakennuksen suuressa salissa. Olin siellä aikoinaan tekemässä suomen kielenkin koetta, hehe, historia toistaa itseään. Jännitykseen auttoi kyllä varmasti sekin, että paikka oli tuttu, koska olen opiskellut melkein kaikki suomen kielen kurssini Pääraksalla. Niinpä nähdessäni kilometrin pituisen jonon vessaan ennen koetta, tiesin harppoa ylös viidenteen kerrokseen, jossa oli ihan tyhjää tietenkin. Samaten muut hakijat jonottivat sisään koesaliin vain yhdestä ovesta, vaikka käytävän toisessa päässä oli saliin toinenkin sisäänkäynti, minne ei ollut yhtään jonoa. Tulipa fiksu olo, kun oli kotikenttäetu.
Koe alkoi ajallaan, vaikka pari ekaa minuuttia pitikin keskittyä vain hengittelemään syvään. Ekaan tehtävään meni vähän liikaa aikaa, kunnes homma ja ajatus alkoi kulkea, ja pääsi vain hyvään, positiiviseen tekemisen flow-tilaan, joka kesti onneksi koko kokeen ajan. Täytyy sanoa, että kirjallisuusosion tehtävät menivät mielestäni tosi hyvin (mikäli en vastannut aiheen vierestä, kysymykset olivat aika laveasti muotoiltuja välillä), mutta olisinkin ollut pettynyt, mikäli en olisi hallinnut koemateriaaleja hyvin koko huhtikuun kestäneen lukemisen jälkeen. Aineisto-osio, joka perustui ennakkokirjallisuuden lisäksi kokeessa jaettuun aineistoon, sen sijaan aiheutti vähän enemmän päänvaivaa, vaikka olin etukäteen kuvitellut olevani juuri siinä hyvä. Iltapäivällä alkoi varmaan jo väsyäkin sen verran, että taulukoista ei meinannut enää mitään ymmärtää. Myös ennakkokirjallisuuden yhdistäminen vastausten perusteiksi oli tosi hankalaa, sillä niillä ei tuntunut olevan paljoakaan yhteistä kysymysten kanssa. Mukana oli myös yksi englanninkielinen teksti, mitä säikähdin aluksi sen nähdessäni, mutta onneksi kyseessä oli tosi yksinkertaisesti ja selkeästi kirjoitettu tutkimuskatsaus. Myös sanastoa oli annettu aika reilusti käännettyinä tueksi. Näin tämän pitäisi mielestäni ollakin, ei olisi kauhean reilua, että sisäänpääsyssä mitattaisiin lähinnä kielitaitoa. Viimeinen perustuloa käsittelevä essee olisi saanut olla neljäsivuinen, mutta sain vain pari sivua kirjoitetuksi ja sen jälkeen jäljellä oli enää viisi minuuttia koeaikaa, enkä viitsinyt enää alkaa keksiä siinä vaiheessa lisää.
Kokeessa kävi ei-niin-hauska sattumus, kun jonkun kännykkä soi repussa (jotka jätettiin kokeen ajaksi salin seinustoille) useampaan otteeseen. Jokusen soiton jälkeen koevalvoja nosti repun ylös ja huusi, kenen reppu on kyseessä. Eräs poika nosti varovaisesti kätensä ylös ja kävi niin, että hänet poistettiin reppuineen koesalista. Puhelimet oli tietenkin ohjeistettu pitämään äänettömällä kokeen ajan ja jatkuva kännykän pirinä laskettiin koetilaisuuden häirinnäksi, josta seuraa kokelaan poistaminen salista. Harmi tietysti kyseisen pojan kannalta, mutta kannattaisi tietty noudattaa ohjeita... Äiti varmaan koetti soitella, että mitenkäs se koe meni. xD
Olin siis paikalla kokeen loppuun asti, kuten aiemmin tekemäni simulaatiokokeen perusteella odotinkin. Ylppärit oli oikeasti ihan eväsretki pääsykokeeseen verrattuna. Ensinnäkin luin niihin huomattavasti vähemmän (olihan kaikki jo lukiossa aiemmin opittua) ja en istunut yhdessäkään yo-kokeessa yli kolmea tuntia ja siinä välissä ehti syödäkin ja miettiä yms. Pääsykokeessa selvästi yhtenä hakijoita tiputtavana tekijänä oli juuri tuo älyttömän tiukka aika: pidän itseäni tosi nopeana esseen kirjoittajana (lähden aina kaikista tenteistä ensimmäisenä ja ylppäreistäkin ekojen joukossa ja silti olen saanut aina loistavia arvosanoja) ja silti pääsykokeessa oli KIIRE ja aika loppui kesken! Olin tosi iloinen, että tein alkuviikosta simulaatiokokeen (jossa simuloitiin pääsykoetta mahdollisilla koeaiheilla), koska muuten en olisi ehkä tajunnut, miten älyttömän nopeasti pääsykokeessa pitää vain rientää kysymyksissä eteenpäin. Jos jotain ei keksi heti, sitä ei ehdi jäädä miettimään. Jos en olisi tajunnut tätä, en olisi varmasti ehtinyt vastaamaan kaikkiin tehtäviin. Toisaalta nytkin osa vastauksista jäi vähän tyngiksi, mutta vastasinpa ainakin jokaiseen jotakin.
Eväitäkään en ehtinyt syömään, vaan pistelin vain energiapatukan suihini nopeasti yhtä kokeissa jaettua aineistoa lukiessani. Onneksi kokeen jälkeen mentiin Janinan kanssa sushibuffettiin ja pääsi syömään. Jatkossa ainakin muistan, että aamulla kannattaa syödä hyvä aamupala (eikä varata niin paljon eväitä). Oli kyllä vähän juminen olo ja syömäpuikot eivät meinanneet pysyä tärisevässä kädessäni viiden tunnin kirjoitusurakan jälkeen.
Seuraavaksi vuorossa Turun pääsykoe 15.5., johon pitäisi alkaa lukea. Olo on niin kaikkensa antanut, että pidän vielä tänään vapaapäivän ja aloitan sitten... Tietysti uhrasin ajallisesti eniten resursseja Helsingille, mutta sinnepä onkin vaikein päästä. Laskin, että ei-ensikertalaisena mahdollisuuteni päästä sisään ovat 5% joten saas nähdä nappaako. :D Koe meni ihan kohtuullisesti ja olen ihan tyytyväinen: en usko, että olisin voinut valmistautua enää tämän enempää, mutta katsoo nyt mihin se riittää, kun kilpailu paikoista on niin älyttömän kovaa. On kyllä helpottunut olo nyt, mutta kohti uusia haasteita vain: vielä ei ole aika levätä, sillä olen vasta puolessa välissä tätä kahden kuukauden lukemis- ja koerupeamaa, vaikka matkaväsymys alkaa jo vähän painaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)