Lämmin viikonloppu

Säät suosivat ja viileähkön viikon (n. +13 C) jälkeen Budapestiä hemmoteltiin lämpimällä viikonlopulla. Perjantaista alkaen aurinko paistoi ja päivälämpötilat olivat siinä 20 asteen tietämillä. Tietenkin suorassa auringossa tuntui vielä lämpimämmältä. Olen koko ajan odottanut säiden lämpenemistä, jotta pääsisin hengailemaan meidän iki-ihanalle parvekkeella ja nyt se toteutui: mikäs sen mukavampaa kuin istuskella partsilla auringossa lukemassa kirjaa ja ottamassa aurinkoa.

Päätettiin nauttia ilmasta, joten suunnistettiin perjantaina pienelle päivävaellukselle. Ollaan kauan ajateltu tehdä pieni päiväreissu Budan kukkuloille, jotka kohoavat kaupungin ympärillä ylvään näköisinä. Nyt saatiin se sitten aikaiseksi ja tehtiin päiväreissu Normafaan, joka on budapestiläisten suosima ulkoilualue. Ajateltiin, että perjantaina aamu-iltapäivästä vältettäisiin vielä väkijoukot, joiden epäilin saapuvan paikalle viikonloppuna nauttimaan lämpimästä ilmasta. Paikalle pääsee erilaisilla julkisilla, joista jännittävimmät ovat varmaan tuolihissi (ei uskallettu) sekä lasten rautatie, jota nimensä mukaisesti liikennöivät lapset (poislukien veturinkuljettajat, jotka ovat aikuisia). Me mentiin kuitenkin paikalle ihan tylsästi bussilla. 

Maisemat olivat jo ensinäkemältä upeita: allamme levisi Budapest ja tarkkaan tihrustamalla saattoi nähdä alhaalla myös Tonavan sekä sen kuuluisimmat nähtävyydet. Niin korkealta meidän rakas Gellert-mäkikin näytti aivan matalalta. 

Päätettiin seurata tätä reittiä, joka kiertää kolmen eri näkötornin käyttä. Alkumatkasta Normafasta János hegylle ei kylläkään seurattu tuota reittiä, vaan mentiin vähän miten sattuu kivoimman näköistä polkua pitkin. Kaikki tiet johtivat kyllä Jánosille. Sen jälkeisellä matkalla reittimerkeistä oli kyllä hyötyä ja vältyttiin eksymiseltä.

Alkumatkasta Normafassa tiet olivat hyvin huollettuja ja päällystettyjä. Juoksijoille kulki oma, jollain pehmeällä materiaalilla päällystetty, juoksuratansa ja siellä täällä oli myös ulkokuntoilupaikkoja. Joka puolella oli myös vanhempia lastenrattailla. Tämä ei ollutkaan ihme, sillä Normafassa on myös iso leikkikenttä. Yllättäen paikalla oli myös paljon saksalaisia turisteja sauvakävelemässä. :D Budan kukkuloiden korkein huippu on János hegy, joka on 528 metriä merenpinnasta. Sen huipulla oli myös Erzsébet-kilátó eli Elisabethin näkötorni. Maisemat näin korkealta olivat kyllä ihan supersuperhienot. Alhaalla toimii myös kahvila ja ympäristössä on myös paljon levähdyspaikkoja pöytineen, joissa voi nauttia myös omia eväitä. Tuolihissin päätepysäkki sijaitsee aivan vieressä, mutta bussiasemalta käveleminen onnistuu varmasti vähän vähemmänkin urheilulliselta ihmiseltä. Vahva suositus tälle paikalle, mikäli kaipaa Budapestissä vähän huumaavampia näköaloja! Ehdotin jo Emmalle, että tullaan käymään täällä kesällä, kun Emma tulee Myrskyn kanssa viikoksi Budapestiin. :D Paikalla voi hyvin myös viettää mukavan iltapäivän, sillä kahvilan lisäksi löytyy myös ainakin lángos-kojuja, joten nälkääkään ei tarvitse kärsiä.

Jatkettiin tästä ennakkosuunnitelman mukaisesti kohti seuraavaa kukkulaa. Laskeuduttiin alas János hegyltä aina alas laaksoon, mistä noustiin taas seuraavalle kukkulle Hárshegylle. Täällä pidettiin myös tauko ja syötiin mukanamme raahaamiamme voileipiä. Tehtiin Hárshegyllä reitin mukainen ympyrä, jonka varrella oli parikin näkötornia, joista kiivettiin tosin vain korkeampaan.

Taukopaikkamme

Kaikesta näki, että kun lähti pois Normafasta, siirtyi myös pois suosituimmilta ulkoilualueilta. Varsinkin rinteiden tiet olivat paikoin tosi huonossa kunnossa ja kompastumista sai kyllä varoa. Muita kulkijoita ei tullut myöskään montaa vastaan ja vastaantulevat moikkasivat ohi mennessään. :D Siltikin tykkäsin huomattavasti enemmän reitin tästä osiosta, koska luonto ympärillä oli enemmän luonnonmukaista eikä niin hoidettua ja puistomaista kuin Normafassa. Oli myös ihan älyttömän uskomattoman ihanaa ja rauhoittavaa, että oli oikeasti hiljaista. Nojoo, kyllähän Budapestin liikenteen humu suhisi jossain taustalla ja välillä laaksosta kaikui hälytysajoneuvojen äänet, mutta liikenteen ääni kuuluu aina Helsingissäkin taustalla vaikka olisi miten luonnossa niin raivostuttavaa kuin se onkin. Tuli ihan sellainen olo, että on täällä suurkaupungissa jo unohtanut, miltä hiljaisuus kuulostaa. Nautin.

Loppuun vielä sokerina pohjalla videokuva Elisabethin näkötornin huipulta:

Lauantai ja sunnuntai vietettiin sitten ihan rennoissa merkeissä ilman mitään suuria reissailuja tai tekemistä. Rentoudutiin ja tehtiin molempina iltapäivinä pitkät eväsretket Gellert-mäen rinteille. Tämäkin oli aivan ihanaa: ylhäältä Gellertiltä saattoi nauttia upeista maisemista alas Tonavalle, linnut lauloivat ja joka puolella kukkivat omena- ja kirsikkapuut tuoksuivat huumaavasti. Ei oltu ainoita piknikille tulleita kylläkään ja varsinkin lauantaina paikalla oli paljon väkeä. Eikä ihme, sille puisto oli kyllä aivan ihastuttava paikka nauttia lämmöstä ja auringosta. Lapsille oli myynnissä myös hattaraa hattarakojusta. Monilla oli myös koirat mukanaan, jotka juoksentelivat vapaina siellä täällä. Muuten olivat ihan söpöjä eivätkä lähestyneet muita ihmisiä, mutta lauantaina ilmeisesti meidän makkaravalikoima osoittautui vastustamattomaksi kiusaukseksi eräälle Pantso-nimiselle pikkukoiralle ja omistajat joutuivatkin vähän väliä houkuttelmaan raukkaa meidän viltin vierestä takaisin luokseen ruokapusseja rapistelemalla. :D



Kyllä harmittaa, että huomenna lämpötilat taas laskevat kymmeneen asteeseen, mutta ehkä se kesäkin vielä saapuu aikanaan... Keskiviikkona myös lähdetään muutamaksi päiväksi Wieniin, minkä luulisi piristävän, vaikka ilma sielläkin olisi koleahko.

Unkarilaista sapuskaa

Ollaan Joonaksen kanssa koetettu sekä kokeilla paikallista kotiruokakulttuuria ja etsitty netistä unkarilaisia reseptejä, joita unkarilaiset syövät itse kotonaan. Reseptit ovat siis paitsi simppeleitä myös halpoja (koska nämä nyt vain tehdään sellaisista paikallisista perusruokaaineista, jotka ovat täällä älyttömän halpoja ja yleisiä, kuten túró-juusto ja tejföl (kts. ruokakauppapostaus jos et muista)). Mitään kevyitähän nämä reseptit eivät kyllä ole ja vaativat kyllä tuhtiutensa vuoksi kylkeen jotain salaattia. :'D

Rakott krumpli uunista otettuna

Ensin kokeiltiin tehdä rakott krumplia, jonka ristin unkarilaiseksi pyttipannuksi ilmeisen samankaltaisuuden vuoksi. Uunivuokaan ladotaan siivutettuina keitettyjä perunoita, makkaraa ja kananmunia ja komeus kruunataan aimo annoksella tejföliä. Sitten vain paistumaan. Tämä oli hyvää, meni jatkoon - ihmekös tuo koska makukin vastasi pyttipannua.

Toinen kokeilumme taas oli túrós csusza eli unkarilainen juustomakarooni. Muistuttaa myös aineksiltaan vahvasti pasta carbonaraa. Munapastaan (käytettiin tähän ihan autenttisuuden vuoksi unkarilaista perinnemakaroonia nokedlia) sekoitetaan túróa, paloiteltua pekonia ja tejföliä. Olin aluksi aika skeptinen túrón happamuuden takia; jos tejföl korvaakin ruokakerman niin túró ei kyllä maistu ollenkaan normaalilta juustolta. Tulos: ei ollutkaan yhtään hapan (toisin sanoen túró ei yllättäen maistunut tässä ruuassa itseltään), vaan maku sekä rakenne vastasvat aika lailla carbonaraa. Tästä tuli niin ällön näköistä kuitenkin, etten edes kehtaa laittaa kuvaa...

Tehtiin jo Suomessa silloin tällöin jotain unkarilaisia ruokia Suomi-Unkari Seuran reseptien mukaisesti (https://suomiunkari.fi/ruoka/unkarilaisia-resepteja/) ja nyt ymmärrän mikseivät ne oikein ikinä onnistuneet: suomalaiset ainekset eivät vastaa unkarilaisia serkkujaan eikä niitä voi noin vain kääntää suomeen joksikin "melkein samanlaisiksi" ruoka-aineiksi. Esimerkiksi túró ei oikeasti vastaa raejuustoa, vaikka se onkin raejuustoksi suomen kielellä kirjattu eikä suomalainen paprikamauste vastaa unkarilaista vastaavaa. Itse asiassa paprikamaustettakin on täällä kahta erilaista: makeaa ja tulista. Lisäksi paprikaa saa kaikissa mahdollisissa muodoissa, esim. tahnana.

Koska mikäpä kiinnostaisi enemmän kuin ruoka! Sanon tässä sanasen unkarilaisesta ruuasta, kun kerran vauhtiin pääsin. 

Suolaista

Lihatäytteisiä lettuja (jossain siellä alla :D)
paprikakastikkeessa ja tejfölillä

Lángosia;  näistä poiketen perinteisimmin täytteenä kuitenkin vain tejföliä, juustoa ja sipulia.

Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että perinteinen ruoka on joka puolella Eurooppaa maasta riippumatta aika samanlaista: perunaa ja lihaa ja kastiketta. Tyyli vain vähän vaihtelee. Unkarissakin perinneruuat ovat tosi tuhteja, rasvaisia ja lihaisia, mutta tosi hyvän makuisia tietty. :D 

Kaikista ikonisinta unkarilaista ruokaa gulassia saa tosi halvalla vähän joka paikasta, jopa useimmista baareista. Siis sitä keittoa - on myös erikseen myös gulassiksikin kutsuttu paprikainen lihapata, jonka oikeampi nimi on kuitenkin pörkölt. Sitä en ole maistanut, mutta Joonaksen mukaan se on ihan hyvää. Toimii varmaan esimerkiksi perunoiden kanssa kastikkeena.

Herkullista gulassia
vuoden takaisella Budapestin reissulla nautittuna

Olen ottanut projektiksi yrittää syödä mahdollisimman monia unkarilaisia perinneruokia, nyt kun täällä ollaan ja kokeiltua on tullut ilmiselvän gulassin lisäksi myös paprikás csirke (kanaa, paprikakastiketta, unkarilaista makaroonia nokedlia), hortobágyi palacsinta (lihalla täytettyjä lettuja parikakastikkeella), töltött káposzta (lihalla täytettyjä kaalikääryleitä paprikalla maustettuna; jos tykkää kaalikääryleistä niin näitä kannattaa Unkarissa kokeilla, oli herkkua!), lángos (unkarilainen pikaruoka; uppopaistettu taikinapohja tarjottuna melkein minkä vaan kanssa, yleensä päällä tosin hapankermaa ja juustoa) ja meggyleves (makea hapankirsikkakeitto, tosin syötiin tätä kastikkeena kanan kanssa; outo yhdistelmä). Lisäksi haluaisin kokeilla vielä ainakin paprikaista kalakeittoa halászléa. 

Kyllä, jos ette vielä huomanneet, niin melkein kaikessa on reilusti paprikaa... 

Makeaa

Mirkan kanssa rullapullalla! Toisessa pullassa sisällä kermavaahtoa, toisessa jäätelöä sekä suklaa- ja toffeekastiketta. Täytteeksi sais myös esim. nutellaa, hedelmäsalaattia, erilaisia suklaita ja karkkeja ja vaikka mitä.

Jälkiruuista on tullut syötyä enemmänkin kürtös kalácsia eli suomalaisittan rullapullaa. Kyseessä on "savupiippupulla", joka on ontto ja pitkulaisen muotoinen, kuin savupiipun ympärillä paistettu. Pullan voi syödä sellaisenaan, kuoruttettuna esimerkiksi kanelilla, vaniljasokerilla, nonparelleilla tai kookoslastuilla, mutta Budapestissä on myös paljon paikkoja, joissa rullapullansa sisälle voi valita kaikenlaisia herkkuja kuten kermavaahtoa, jäätelöä, nutellaa, suklaahippuja, kastiketta... you name it! Oma suosikkipaikkani on tällä hetkellä Street Cakes Oktogonilla, jonka Mirka suosiollisesti meille täällä käydessään näytti. Valinnanvaraa pullan täytteiksi on tosi paljon ja hintakin on keskustan paikkoihin verrattuna ihan kohtuullinen. Kannattaa kokeilla! Tänne pitää jatkossakin viedä vieraat jos makeannälkä yllättää. Jacob tykkäsi näistä niin paljon, että tilasi useamman... xD Suomessa yksinkertaisempaa, ei-täytettyä rullapullaa saa kanssa kansainvälisiltä markkinoilta.

Dobos-kakkua

Esterházy torta (huomaa molemmissa kaakuissa samanoloinen kerroksellinen rakenne)

 Unkarilaisista jälkiruuista olen kokeillut myös dobostortaa eli "rumpukakkua", joka on saanut nimensä siitä, että kakun pinnalla on sulatettua ja kovettunutta sokeria, joka on kovaa kuin rumpu. Toisin sanoen, joudut hakkaamaan sitä kaikin voimin eikä se silti anna periksi. Syömiseen olisi tarvinnut varmaan sahan, hah. Toinen kuuluisa unkarilainen kakku on Esterházy torta. Tosin erilaisia leivonnaisia ja kakkuja löytyy tästä maasta roppakaupalla. Myös ihan perusruokakauppojen paistopisteet ovat myös makean osalta tosi monipuolisia. Etenkin erilaisia donitseja löytyy vaikka minkälaisia, mikä on vähän hassua. Ruuasta puhuttaessa unkarilaiset tutut ovat aina kehottaneet kokeilemaan kakaós csigaa eli suklaalla täytettyä taikinapyörrettä - samanlaisia oli myös paljon Virossa, ehkä tämä on yleisitäeurooppalainen herkku. Ihan hyvää tämä olikin; näitä kuulemma syödään aamupalaksi, kahvilla, kouluissa lounaalla ts. missä vain.

Kakaós csiga

Túró rudeja kaupan hyllyssä

Myös túró rudi mainitaan usein matkaoppaissa ja kyseessä on siis rahkapatukka (samanlainen kuin Suomestakin nykyään saatavat virolaiset kohuket), joita saa jokaisesta ruokakaupasta. Luulenpa, että myös rahkapatukka on ollut neuvostoliittolainen hitti. Unkarilaiset rakastavat lettujaan ja omalla kokeilulistalla on vielä suklaan, pähkinöiden yms. kanssa tarjottuja lettuja Gundel palacsinta. Ylipäätään unkarilaiset perinteikkäät kahvilat kyllä kutsuvat astumaan sisään ihan mielettömän ihanan näköisillä kakuillaan ja leivonnaisillaan...

Kansallispäivä ja Székesfehérvár

Huhhuh tätäkin viikonloppua on vietetty vauhdikkaissa (ja kovin historiallisissa) merkeissä. Torstaina käytiin elokuvissa, perjantaina oli kansallispäivä ja lauantaina vierailtiin Székesfehérvárissa.

Leffaliput

Komea leffateatteri kauppakeskus Alleessa

Torstai-iltana käytiin elokuvissa suomalaisen Annan kanssa. Yllätyksekseni unkarilaiset eivät ole saksalaisten tavoin intohimoisia dubbaajia, vaan monia elokuvia esitetään SEKÄ dubattuna unkariksi ETTÄ alkuperäiskielellä unkarilaisilla teksteillä. Ehkäpä nuori sukupolvi haluaa nähdä elokuvansa alkuperäiskielellä? Tästä johtui sellainen ilo, että täällä näytetään suomalaista komediaa Hevikeikka - ja kyllä - suomenkielisenä! Tämä tieto riemastutti meitä niin paljon, että käytiin kyseinen elokuva katsomassa ja pyydettiin Annakin mukaan. Pitäähän sitä suomalaista elokuvaa tukea yms. Leffa oli yllättävän hyvä ja oikeasti tosi hauska, vaikka mitään korkeita odotuksia meillä ei siltä tosiaankaan ollut. Näki kyllä, että unkarilaiset nauroivat ihan eri paikoissa kuin me suomalaiset. :D Tietysti kielellisiä vitsejä on aika mahdoton kääntää, mutta voipa tuo huumorintajukin olla erilainen...

Perjantai 15.3.

Szabadság híd oli koristeltu jo torstaina lipuilla

Muita koristeita

Perjantaina oli Unkarin kansallispäivä, joka on täällä pyhäpäivä. Sen seurauksena kaupat olivat kiinni, meidän ratikat eivät kulkeneet lainkaan ja kaupungilla oli monenmoisia juhlallisuuksia. Monet meidän unkarilaiskaverit pakenivat tätä nationalistista humua kotikaupunkeihinsa, mutta me tietty turisteina oltiin kiinnostuneita. Herättiin jo aamutuimaan, sillä keskustassa oli husaariparaati heti puolikymmeneltä ja mielittiin sitä näkemään. Hienoltahan se näytti! (Ja joukossa oli naisratsastajiakin kun oikein tarkkaan katsoi, jihuu tasa-arvo.) Hommaa olisi seurannut itse pääjehun sekä Puolan pääministerin puhe, muttei koettu mitään kiinnostusta jäädä kuuntelemaan, joten suunnattiin kohti Budan linnavuorta, missä oli enemmän ohjelmaa. Tämän puolalaisherran takia keskustassa oli joko tosi paljon puolalaisia tai unkarilaisia Puolan lippujen kanssa, sillä niitä näki melkein enemmän kuin Unkarin lippuja lol.

Husaariparaatin osallistujat

Linnavuorella oli oikeasti tosi kiva tunnelma. Oli myyntikojuja, joista myytiin ruokaa ja herkkuja; oli kansanmusiikkia sekä kansantassiesityksiä; oli upeasti historiallisesti pukeutuneita ihmisiä; oli vanhanaikaisia "markkinahuveja" kuten erilaisia esityksiä, posetiivareita, puujaloilla koikkelehtivia esiintyjiä hassuissa asuissa yms. yms. Myös historiallisissa sotilasasuissa koikkelehti paljon porukkaa ja paraateja, ja nähtiin myös miten vanhanaikaisilla musketeilla sekä tykeillä "ammuttiin" (pamahdus särki korvia). Meillä oli siis kaikinpuolin hauska päivä. Erityisen iloinen olin, että pääsin näkemään kansantanssia, mikä olikin päivän ykköstavoite miulla.

Illansuussa jatkettiin näissä historiatunnelmissa, sillä Joonaksen vintageharrastaja nettituttu Erik oli kutsunut meidätkin käymään vintageharrastajien tapahtumassa, joka järjestettiin perinteikkäässä kahvilassa Budapestissä. Tapaamisen teema oli 1850-luku ja nähtiinkin älyttömän hienoja viktoriaanisia vaatteita leveine vannehameineen, mutta paikalla oli porukkaa pukeutuneena vähän kaikenlaisten aikakausien mukaan. Oli myös kiva tavata Erik, vaikkei herra puhunutkaan yhtään englantia ja meillä oli lieviä hankaluuksia kielen kanssa. Hienot, autenttiset vaatteet hänellä myös oli.

Kahvila, jossa tapaaminen oli.

Lauantai 16.3.

Kelenföldin juna-asema; se oli sisältä ihan yhtä rapistunut.

Erik oli kutsunut meidät käymään kotikaupungissaan Székesfehérvárissa, joka on aboutirallaa Lappeenrannan kokoinen kaupunki reilu 60 km Budapestistä. Otettiin kutsu vastaan perjantaisesta kahvilatapaamisesta rohkaistuneena ja suunnattiin Kelenföldin juna-asemalta kohti Székesfehérvária. Erik olikin meitä siellä asemalla vastassa ja lähti ystävällisesti kierrättäämään meitä ympäri historiallista kaupunkia. Székesfehérvár tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa ja koko kaupunki on rakennettu uudelleen joskus 50-60-luvuilla (ja talot ovat sen näköisiä), mutta onneksi vanha historiallinen keskusta säilyi tuholta. Erik osasi näyttää mielenkiintoisia paikkoja ja kertoa niiden historiasta.

Kellomuseon seinässä oleva kellopeli,
joka tasatunnein alkaa soida
ja pyörittää eri hahmoja tuossa yläpuolella.

Erityisen mieleenpainuvaa oli, kun katseltiin yhden talon porttikongin yläpuolella olevia vaakunoita, kun talon asukas alkoi kertoa meille kyseisen talon historiasta ja kutsui meidät sisäpihalle katsomaan "vielä hienompaa vaakunaa". Yllättäen hän päättikin avata kotinsa ovet meille ja esitteli asuntoaan, jonka kertoi aikoinaan toimineen piispan asuntona! Alakerrassa (jossa nyt oli hänen makuuhuoneensa) oli sijainnut kuulemma piispan työhuone. Edelleen jäljellä olivat upeat (varmaankin entisöidyt) kattomaalaukset ja kahdella seinällä alkuperäiset kiviseinät. Ihan uskomatonta avoimuutta ja vieraanvaraisuutta, täytyy sanoa.

Myös Erik osaltaan oli ihan valtavan vieraanvarainen. Hän kutsui meidät kahden tunnin kaupunkiopastuksen jälkeen kotiinsa, jossa hän esitteli omaa historiallisten tavaroiden kokoelmaansa (oikea pieni kotimuseo :D) sekä tarjosi meille ruokaa ja juomaa, ja oli kaikinpuolin huomaavainen isäntä. Kai se on sitä suomalaista varautuneisuutta että aluksi tunsi olonsa kaikinpuolin kiusaantuneeksi moisen ylitsevuotavan ystävällisyyden edessä. Meillähän ei Erikin kanssa ollut edes yhteistä kieltä, vaan Erik puhui Joonaksen kanssa unkaria ja Joonas tulkkasi minulle suomeksi kaiken (tai mitä tahtoi...).

Tässä tämä "vielä hienompi vaakuna"

Erikin ystävä Sándor liittyi kanssa seuraan, mikä olikin minun kannaltani kiva, sillä Sándor puhui erinomaisesti englantia ja minäkin sain keskusteluseuraa... Vietettiin aikaa ja syötiin Erikillä ja lähdettiin sitten pubiin, jossa oli Pyhän Patrickin päivän johdosta jonkunlainen irkkutapahtuma. Sisätiloissa oli elävää irlantilaista musiikkia ja pöytiin tarjoiltiin kaikenlaisia irlantilaisia naposteltavia ja herkkuja sekä jaeltiin korkeita "irkkuhattuja" ihmisten päähän. Me ei kuitenkaan mahduttu sisälle istumaan, vaan nökötettiin ulkona, jossa ei kymmenestä asteesta huolimatta tuntunut edes kovin kylmältä - johtui se sitten lämmittimestä tai Guinnessistä.

Oli tosi mukava ilta ja juttua riitti, ja meidän kotiinlähtö tulikin sitten ihan äkkiarvaamatta ja valtavassa paniikissa. Mie luulin, että viimeinen juna takaisin Budapestiin lähtee ennen keskiyötä, mutta tosiasiassa se olikin vähän ennen yhtätoista. Joten puolituntia ennen junan lähtöä saatiin hirveä hepuli lähdöstä, mutta onnellisesti saatiin muutamassa minuutissa taksi ja ehdittiin nippanappa juosta viimeiseen junaan. Toki Erik olisi tarjonnut meille yöpaikkaakin, mutta haluttiin mieluummin yöksi kotiin eikä oltu varustauduttu yöpymiseen mitenkään.

Saavuttiin onnellisesti puoliltaöin kotiin Budapestiin ja oli kyllä mukava herätä tänään omasta sängystä. Tänään on luvattu 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa ulkona, joten pitääkin lähteä tästä pikkuhiljaa ulkoilemaan...

Lähde, josta kuulemma voi juoda "terveysvettä". Kyseessä oli siis jonkinlainen mineraalivesi, joka haisi kananmunilta ja maistui raudalta - ihan kuin olisi juonut verta. En vakuuttunut terveellisyydestä, vaikka paikalliset ympärillä vettä litkivätkin.

Tällaista 50-luvun rakennuskantaa Székesfehérvár muuten oli, ihan sievää kyllä

Ruokakaupat

Koska kaupassa käyminen ja hyllyjen tiirailu on luonnollisesti yksi lempiharrastuksistani. Etukäteen olin vähän epäilevä, miten kyseinen toiminta onnistuisi täällä, kun en yllättäen osaa lukea unkaria, mutta loppujen lopuksi kaikki on sujunut yllättävän hyvin. Ensinnäkin, tarjonta on oikeastaan melko sama maasta riippumatta ja täten tuotteen ulkonäöstä voi päätellä paljon. Myös Lidlissä ja Sparissa tekstit ja tuotteet ovat lähes aina saksaksi (joissain tuotteissa harvoin myös viroksi, muttei koskaan englanniksi). Ja olen myös oppinut tarkistamaan joitakin tuotteiden nimiä etukäteen ennen kauppaan lähtöä, esimerkiksi mausteiden osalta. Yleensä ongelma on vain se, että jos esimerkiksi tuotesisältö on vaikkapa saksaksi, on unkarinkielinen etiketti julmasti vain lyöty sen päälle. :D Niinpä siis kaupassa usein yritän repiä etikettiä irti sen verran, että pystyisin lukemaan tekstit...

Vihanneskauppa.

Joskus tulee vain toki pyörittyä kaupassa hyllyä edestakaisin, miettien vihaisesti "eikö täällä muka OIKEASTI ole sitä aivan PERUSelintarviketta". :D Unkarilaisilla on vähän eri käsitys peruselintarvikkeista kuin suomalaisilla, ja joihinkin paikallisiin erikoisuuksiin on vain pitänyt sopeutua. Esimerkiksi tilliä (ihan sitä kuivattua maustetta) metsästettiin varta vasten paristakin eri kaupasta.

Budapest on suurkaupunki eikä siis ole yllättävää, että suurin osa kaupoista on täällä ihan pikkuisia, suomalaisittain melkein kioskeja vain. Meidän Forumin Alepakin on näiden mittakaavalla ihan isohko myymälä. Ollaan kuitenkin harrastettu ruokakauppasurffailua ja hyvällä menestyksellä löydetty pari isompaa myymälää: lähellä oleva Lidl on ihan kohtuullisen kokoinen, Allee-kauppakeskuksen alakerrassa oleva InterSpar jo tosi iso ja Arena Plaza-kauppakeskuksessa on ihan suomalaisen hypermarketin kokoinen jätti-Tesco. Harmi vain, että viimeisin sijaitsee niin kaukana, ettei ole juuri käyty siellä. Ehkä jos etsisin jotain tosi tiettyä ja harvinaista, saattaisiin suunnistaa sinne. Pitääkin kokeilla joku päivä. Ketjuista sen verran, että täällä on joka puolella Spareja, jonkun verran Tescoja, jossain pitäisi sijaita myös Aldeja ja Pennyjä (vaikken olekaan nähnyt). Lidlejä en ole nähnyt muita kuin tuon meidän oman (vaikka niitä varmaan jossain on). Lisäksi on tosi paljon pieniä "perhekauppoja", jotka eivät kuulu mihinkään ketjuun. Myös esimerkiksi erikoiskauppoja, kuten viini-, vihannes- ja lihakauppoja löytyy. Myös leipomoita on jonkun verran, vaikkakin vähemmän kuin esimerkiksi Saksassa.

Saksasta poiketen Budapestin kunniaksi on mainittava, että kaikki kaupat ovat myös sunnuntaisin ihan normaalisti auki. Jippii, ei lauantaipaniikkia!

Pikku-Spareja on vähän joka korttelinkulmassa

Sen sijaan tämä iso Spar teki iloiseksi. Ainut kauppa, jossa olen nähnyt täällä kassahihnat (vaikka ne ovatkin lähinnä syvät kaukalot)!

Omituisuuksia

Kauppojen pakkaussysteemi on suomalaisesta näkökulmasta typerä ja aikaavievä. Kassojen jälkeen ei ole oikeastaan ollenkaan tilaa kassapöydällä, joten kaupassa käydessä homma menee näin: 1) Ensin lapat tavarat korista/kärrystä kassahihnalle. 2) Kassan alkaessa piipata tuotteita juokset paniikissa korin/kärryn kanssa toiseen päähän mättämään mahdollisimman nopeasti tavaroita takaisin koriin, koska - kuten sanottu - tilaa kassapöydällä ei ole lainkaan. 3) Saatuasi tavarat takaisin koriin ja maksettua, kannat rojut eteenpäin pakkaustasoille, joissa otat uudelleen tavarat ulos korista ja laitat ne kauppakasseihin. Loogista, eikö? :) Pienemmissä kaupoissa kassatäti taas ottaa ystävällisesti tavarasi korista ja piipattuaan ne siirtää ne toiseen koriin toisella puolella kassaa, josta voit napata sen mukaasi mennessäsi pakkaamaan niitä. Mitä järkeä veivata tavaroita monta kertaa edestakaisin, kysynpä vain?

Unkarilaiset eivät näytä ostavan ollenkaan muovipusseja, vaan kuljettavat aina mukanaan kaupoissa kestokasseja. Joillain on tavarat jopa pahvilaatikossa, jonka nappaavat hedelmähyllyltä jos näkevät tyhjän. (Muistan, että lapsuudessani myös Luumäen osuuskaupassa oli kassojen jälkeen jaossa pahvilaatikoita, joihin monet pakkasivat ostoksensa. Tuskinpa on enää käytäntö.) Tämä voisi yleistyä Suomessakin.

Spareissa on vaa'at hedelmille ja irtoleiville/leivoksille, (mutta Lidlissä ei). Miksi miksi miksi Suomessa kukaan turisti ei silti osannut punnita vihanneksia, vaikka omin silmin olen nähnyt ainakin unkarilaisten ja italialaisten punnitsevan kaupassa vihanneksensa?
Myös itsepalvelukassat löytyvät isommista kaupoista ja täällä niillä voi maksaa myös kolikoilla ja seteleillä (kuten Saksassakin).

Mitä täältä ei saa
(Yhyyyyyy, kaipaan niin paljon suomalaista saftkaa.) Täältä ei löydy esimerkiksi:

- raejuustoa
- rasvattomia tai vähärasvaisia (maito)tuotteita (Seriously, kevyin maustamaton jogurtti, jonka olen löytänyt oli kolmeprosenttista ja sitäkin sai metsästää kissojen ja koirien kanssa.) En kyllä ihmettele, jos porukka kuolee viisikymppisenä sydänkohtaukseen.
- maitorahkaa/skyriä/mitään vastaavaa
- mitään hyviä hedelmäkarkkeja; pelkkiä Haribon viinikumimakeisia
- kardemummaa -> pullan leipominen mahdotonta. Ehkä joku etninen intialainen kauppa voisi myydä tätä, pitäisi ihan alkaa etsiä. Perun sanani, sillä löysin tätä viime käynnillä InterSparista, vaikka olen etsinyt usein ennenkin!!! Ehkä se oli vain viikkokausia loppu?
- ruisleipää tai siemenleipää tai mitään mikä olisi edes etäisesti muuta kuin valkoista vehnää
- proteiinituotteita. Pari proteiinipatukkaa olen pitkällisen etsinnän jälkeen äkännyt, mutta poissaolollaan loistavat kaikki muut tuotteet. Mututuntuma on myös se, että proteiinipatukoiden ravintosisällöt ovat aika heikkoja suomalaisiin verrattuna. Toisaalta suomalainen into tunkea proteiini-leima joka paikkaan oli myös hieman epäilyttävää.
- jäätelöä! Suomalaiset jäätelöhyllyt ja tuotteet olivat ihan ylivetoja. Täällä valinnanvaraa on ihan supervähän ja maut lähinnä tasoa mansikka, vanilja tai suklaa. Myöskään irtojäätelöitä en ole nähnyt missään myynnissä kun olisin halunnut sellaisia ostaa. Ehkä ne tulevat valikoimiin vasta kesällä? Toivon ainakin syvästi.
- etnisiä ruokia (esim. aasialaiset maut, tex mex) löytyy tosi huonosti, yleensä vaihtoehtoja ei ole tai niitä on vain yksi. Esimerkiksi kookoskermaa ei ollut Lidlissä ollenkaan ja Sparissakin vain yksi ainokainen purkki, ja sama pätee tortillatarvikkeisiin.
- marinoitua lihaa MUTTA tätä pidän oikeastaan vain plussana. Suomessa ärsytti, kun marinoimattomia oli niin vähän ja ne olivat aina lopussa.
- eineksiä ja valmisruokia. Voisi ajatella, että tämä on hyvä, mutta luulenpa, että unkarilaiset ovat varmaan niinkuin saksalaiset ja syövät lounaaksi lähinnä vehnäsämpylöitä...

Ei voitu kardemumman puuttumisen takia leipoa laskiaispullaa, niin tehtiin laskiaispullat munkkeihin.
Täälläkin berliininmunkkeja syödään sellaisenaan tai tomusokerilla.

Jos joku voi ihmistä ilahduttaa, niin se on tämä Lidlin luomupäivillä hyllyssä ollut ruisleipä!!!
En kyllä tiedä, miten luomu on kyseessä, kun säilymisaikaa on ensi lokakuuhun saakka,
mutta hamstrasin silkasta onnesta monta pakettia.

Sen sijaan unkarilaisesta ruokakaupasta löytyy:

- túró-nimistä juustoa, joka erehdyttävästi näyttää raejuustolta, muttei maistu siltä, vaan on pikemminkin hapanta. Kun englanniksi etsin raejuustoa, antoi google tämän vastaukseksi, vaikkei se olekaan samaa. Ja kun saksaksi etsin rahkaa, antoi google taas tämän vastaukseksi. Túró on siis jotain, jonka ulkonäkö ja rakenne on kuin raejuustossa, mutta joka maistuu lähinnä maustamattomalta maitorahkalta. Aika rasvaista tämä kuitenkin on, kun suomalaisessa raejuustossa on n. 0-2 % rasvaa, on túróssa vähintään seitsemän.
- tejföliä joka on ehkä lähinnä jotain smetanan ja kermaviilin välistä. Muuten voisin korvata tällä esimerkiksi kreikkalaista jogurttia, mutta tässäkin on vähimmilläänkin superkevyesti 12 % rasvaa. Tejföliä anyway käytetään paikallisessa keittiössä ihan kaikkeen ja sitä löytyy ruokakaupasta pitkät rivit. Ollaan myös enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi sovellettu tejföliä lähes kaikkeen rahkaa/kermaviiliä/vastaavia vaativiin resepteihin. Maku on tietty aika erilainen.
- suomalaista näkkileipää ja hapankorppuja ihan perusruokakaupoista
- melkein kaikkea saa kirsikan makuisena tai kirsikalla maustettuna :D
- älyttömän halpaa limsaa/kivennäisvettä/jääteetä. Iso pullo jääteetä maksaa alle euron, kaksi litraa kivennäisvettä saa noin 30 sentillä. Tätä jään kaipaamaan hapotettujen juomien suurkuluttajana
- tosi hyvät paistopisteet kaikkine herkkuineen ja erilaisine (valkoisine) sämpylöineen
- pitkät hyllyt alkoholia. Unkarin kunniaksi on mainittava, että tässä maassa sentään myydään siideriä (toisin kuin esimerkiksi Saksassa, jossa ei edes tiedetty mitä se on), vaikka vaihtoehdot ovatkin lähinnä Somersby ja Crowmoor. Myös unkarilaiset viinit ovat tosi edullisia, mikä näkyy siinäkin, että baareissa lasi viiniä on yleensä kaljatuoppia halvempi.
- älyttömän laajat lihatiskit, joista saa vähän kaikkea siansorkista kokonaisiin -päihin. Usein on käynyt myös niin, että ollaan kuviteltu ostavamme kaupasta ihan normi lihafilettä, mutta liha onkin ollut luussa ja muussa kivassa vielä kiinni. Ehkä suomalaiset eivät vain enää osaa valmistaa lihasta muuta kuin marinoituja broilerisuikaleita tai kokolihapihvejä? :D
- Omat hyllyt laktoosittomille sekä gluteenittomille tuotteille. Yllättävää!

Monenlaista paprikaa

Näitä olisi varmasti paljonpaljon enemmänkin, mutta tässä nyt vain muutama huomio, joita tuli mieleen. :)

Vierailijoita

Huhhuh en olekaan ehtinyt kirjoittaa tosi pitkään aikaan. Tämä johtuu siitä, että vierailuviikot ovat jatkuneet pyörimistään kiivaina. Tämä sosiaalisuus ihan hengästyttää. Porukoiden visiitin jälkeen vieraaksemme saapui Suomesta Eero ja heti sen perään Mirka. Oli ihanaa ja kivaa ja hauskaa, vaikka vieraiden lähdön jälkeen ei tiedäkään onko enemmän ikävissään lähdöstä vai hengähtäisikö rauhasta kun saa hetken lepuutella itseään yksinäisyydessä. Nämä on näitä introvertin ongelma. (Tai en edes tiedä, voiko olla sosiaalinen introvertti?? Tykkään hirveästi ihmisistä ja juhlista ja juttelusta, mutta toisaalta alkaa nopeasti uuvuttaa ja tarvitsen aikalisää yksin.) Eeron kanssa oli kiva leikkiä turistiopasta ja Mirkan kanssa tunsi taas ehkä pikemminkin itsensä turistiksi. :D Mirka näyttikin pari tosi kivaa ruokapaikkaa missä käytiin syömässä sushia/nuudelia sekä täytettyä rullapullaa. Käytiin myös päiväsiltään lähijunalla läheisessä barokkikaupungissa Szentendressä, mikä olikin valtaisan hyvä ajatus.

Täällä on jo kevät! <333 Puissa on silmut, ruoho vihertää ja kukat kukkivat. Olen niin iloinen, vaikka vuokraisäntä varoittelikin, että ilma ehtii vielä kylmetä. Mitäs tuosta, kyllähän sen tietää: valistettiin vuokraisäntää, että Suomessa ilmiölle on jopa oma sana "takatalvi".

Mutta ei tämä tähän pääty. Lauantaiaamuna käytiin Budapestissä asuvan suomalaisen Annan kanssa Ecserin kirpputorilla. Suosittelen lämpimästi jokaiselle kirpparishoppailijalle. Iso ulkokirpparialue oli täynnä myyjiä ja tavaraa oli ihan laidasta laitaan. Ostin itselleni mustan käsilaukun ja Joonas kirjan, mutta tarjonnasta kertonee, että Joonasta sai toppuutella ostamasta itselleen ruosteista kenttäpuhelinta(???) ja itse haaveilin kauniista vintagehatuista, joille tuskin kuitenkaan löytäisin sopivaa käyttöä. Lauantaiaamuna kirppari oli auennut jo aamulla kello viisi (tositarina), joten ehkä jos haluaa tehdä superlöytöjä, niin kannattaa hyökätä paikalle jo päivän sarastaessa. Me käytiin paikalla puolen päivän aikoihin ja silloin ehti vielä ihan hyvin. Yritettiin jo pari viikkoa sitten Joonaksen kanssa yhtä toista ulkoilmakirpparia Budan puolella, mutta saavuttiin paikalle vasta iltapäivällä, jolloin melkein kaikki kimpsut ja kampsut oli jo pakattu pois. Oltiin siis viisastuttu tästä kokemuksesta.

Nyt viikonloppuna pyörittiin kaksi päivää Saksan vaihtariaikaisen kaverini, amerikkalaisen Jacobin, ja tämän nykyisen kihlatun kanssa. Nämä olivat tulleet parin päivän visiitille Budapestiin. Viimeksi näin Jacobia ollessani vielä vaihdossa Saksassa, siis melkein kuusi vuotta sitten! Aika minne juokset... Vuosikausia haaveilin jälleennäkemisestä, mutta nyt ehkä huomasi, että aikaa on kulunut jo ehkä liikaa ja aikoinaan kukoistanut ystävyys muuttunut vieraudeksi. On outoa, kun periaatteessa tunnet toisen ja oikeasti edessäsi tuntuu seisovan muukalainen... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan; nykyään Jacob opiskelee kotimaansa Amerikan sijaan Saksan Baijerissa, joten periaatteessa mahdollisuuksia näkemiselle olisi enemmänkin.

Szentendre

Tänään illalla luvassa tapaaminen jossain pubissa unkarilaisten Anitan ja Klaudian kanssa gulassi-keiton äärellä, jippii! Jännitän muuten edelleen englannin puhumista ihan sairaasti, vaikka sitä tuleekin harvase päivä väännettyä. Mistä saisi itsevarmuutta?