Helsingin pääsykoe

Kirjoittelen tässä vähän tunnelmiani Helsingin pääsykokeesta, joka oli siis eilen perjantaina 3.5. klo 10-15. Jännitti tietty aika paljon, koska Helsinki on hakukohteistani ensimmäisenä. Olisihan se kiva pysyä samassa kaupungissa Joonaksen ja perheen kanssa, vaikka opintojen takia olenkin valmis lähtemään muuallekin. Helsingissä vetää myös se, että yliopisto on tuttu ja luotan tosi vahvasti sen opetuksen tasoon. Toisaalta sosiaalitieteiden opintokokonaisuus, johon kuuluu sosiaalipolitiikka, sosiologia, sosiaalipsykologia ja sosiaalityö, ei ole erityisen kiinnostava, sillä ainakin tällä hetkellä olen kiinnostunut noista vaihtoehdoista lähinnä sosiaalipolitiikasta. Sisään päästyä pitäisi vielä kilpailla arvosanoista muiden opiskelijoiden kanssa, sillä kaikille yhteisten perusopintojen jälkeen aineopintojen linjoille (siis johonkin noista neljästä) valitaan opintomenestyksen perusteella... Ensin kilpailet opiskelupaikasta ja sitten siitä, että pääset opiskelemaan haluamaasi ainetta, joopa joo nämä koulutusuudistukset taas.

Torstai-iltana valmistauduin kokeeseen rentoutumalla ja antamalla aivojen levätä ennen koerutistusta. Kävin pitkällä lenkillä, jonka jälkeen katsottiin Emman ja äiskän kanssa elokuva. Laitoin tietenkin aamua varten tavarat valmiiksi, pakkasin koe-eväät ja valitsin valmiiksi vaatteet ja silittelin ne henkariin odottamaan. Kävin ajoissa nukkumaan, mutta yö meni aika katkonaisesti ja heräilin useasti; varmaan jännitys vaikutti uneen...

Runsaan aamupalan jälkeen lähdin vähän turhankin ajoissa yliopistolle, koska olin jo yhdeksän aikoihin keskustassa. Mikäs siinä, pyörin kirjastolla ja keskityin hengittelemään. Parhaiten jännitykseen tuntui auttavan kyllä klassisen musiikin kuunteleminen kuulokkeilla, yllättävää! Hakijoitahan sosiaalitieteisiin Helsinkiin oli melkein 1500 ja hakijat oli jaettu useisiin eri saleihin sekä Porthaniaan että Päärakennukselle. Itse olin ryhmässä, joka teki pääsykokeen Päärakennuksen suuressa salissa. Olin siellä aikoinaan tekemässä suomen kielenkin koetta, hehe, historia toistaa itseään. Jännitykseen auttoi kyllä varmasti sekin, että paikka oli tuttu, koska olen opiskellut melkein kaikki suomen kielen kurssini Pääraksalla. Niinpä nähdessäni kilometrin pituisen jonon vessaan ennen koetta, tiesin harppoa ylös viidenteen kerrokseen, jossa oli ihan tyhjää tietenkin. Samaten muut hakijat jonottivat sisään koesaliin vain yhdestä ovesta, vaikka käytävän toisessa päässä oli saliin toinenkin sisäänkäynti, minne ei ollut yhtään jonoa. Tulipa fiksu olo, kun oli kotikenttäetu.

Koe alkoi ajallaan, vaikka pari ekaa minuuttia pitikin keskittyä vain hengittelemään syvään. Ekaan tehtävään meni vähän liikaa aikaa, kunnes homma ja ajatus alkoi kulkea, ja pääsi vain hyvään, positiiviseen tekemisen flow-tilaan, joka kesti onneksi koko kokeen ajan. Täytyy sanoa, että kirjallisuusosion tehtävät menivät mielestäni tosi hyvin (mikäli en vastannut aiheen vierestä, kysymykset olivat aika laveasti muotoiltuja välillä), mutta olisinkin ollut pettynyt, mikäli en olisi hallinnut koemateriaaleja hyvin koko huhtikuun kestäneen lukemisen jälkeen. Aineisto-osio, joka perustui ennakkokirjallisuuden lisäksi kokeessa jaettuun aineistoon, sen sijaan aiheutti vähän enemmän päänvaivaa, vaikka olin etukäteen kuvitellut olevani juuri siinä hyvä. Iltapäivällä alkoi varmaan jo väsyäkin sen verran, että taulukoista ei meinannut enää mitään ymmärtää. Myös ennakkokirjallisuuden yhdistäminen vastausten perusteiksi oli tosi hankalaa, sillä niillä ei tuntunut olevan paljoakaan yhteistä kysymysten kanssa. Mukana oli myös yksi englanninkielinen teksti, mitä säikähdin aluksi sen nähdessäni, mutta onneksi kyseessä oli tosi yksinkertaisesti ja selkeästi kirjoitettu tutkimuskatsaus. Myös sanastoa oli annettu aika reilusti käännettyinä tueksi. Näin tämän pitäisi mielestäni ollakin, ei olisi kauhean reilua, että sisäänpääsyssä mitattaisiin lähinnä kielitaitoa. Viimeinen perustuloa käsittelevä essee olisi saanut olla neljäsivuinen, mutta sain vain pari sivua kirjoitetuksi ja sen jälkeen jäljellä oli enää viisi minuuttia koeaikaa, enkä viitsinyt enää alkaa keksiä siinä vaiheessa lisää.

Kokeessa kävi ei-niin-hauska sattumus, kun jonkun kännykkä soi repussa (jotka jätettiin kokeen ajaksi salin seinustoille) useampaan otteeseen. Jokusen soiton jälkeen koevalvoja nosti repun ylös ja huusi, kenen reppu on kyseessä. Eräs poika nosti varovaisesti kätensä ylös ja kävi niin, että hänet poistettiin reppuineen koesalista. Puhelimet oli tietenkin ohjeistettu pitämään äänettömällä kokeen ajan ja jatkuva kännykän pirinä laskettiin koetilaisuuden häirinnäksi, josta seuraa kokelaan poistaminen salista. Harmi tietysti kyseisen pojan kannalta, mutta kannattaisi tietty noudattaa ohjeita... Äiti varmaan koetti soitella, että mitenkäs se koe meni. xD

Olin siis paikalla kokeen loppuun asti, kuten aiemmin tekemäni simulaatiokokeen perusteella odotinkin. Ylppärit oli oikeasti ihan eväsretki pääsykokeeseen verrattuna. Ensinnäkin luin niihin huomattavasti vähemmän (olihan kaikki jo lukiossa aiemmin opittua) ja en istunut yhdessäkään yo-kokeessa yli kolmea tuntia ja siinä välissä ehti syödäkin ja miettiä yms. Pääsykokeessa selvästi yhtenä hakijoita tiputtavana tekijänä oli juuri tuo älyttömän tiukka aika: pidän itseäni tosi nopeana esseen kirjoittajana (lähden aina kaikista tenteistä ensimmäisenä ja ylppäreistäkin ekojen joukossa ja silti olen saanut aina loistavia arvosanoja) ja silti pääsykokeessa oli KIIRE ja aika loppui kesken! Olin tosi iloinen, että tein alkuviikosta simulaatiokokeen (jossa simuloitiin pääsykoetta mahdollisilla koeaiheilla), koska muuten en olisi ehkä tajunnut, miten älyttömän nopeasti pääsykokeessa pitää vain rientää kysymyksissä eteenpäin. Jos jotain ei keksi heti, sitä ei ehdi jäädä miettimään. Jos en olisi tajunnut tätä, en olisi varmasti ehtinyt vastaamaan kaikkiin tehtäviin. Toisaalta nytkin osa vastauksista jäi vähän tyngiksi, mutta vastasinpa ainakin jokaiseen jotakin.

Eväitäkään en ehtinyt syömään, vaan pistelin vain energiapatukan suihini nopeasti yhtä kokeissa jaettua aineistoa lukiessani. Onneksi kokeen jälkeen mentiin Janinan kanssa sushibuffettiin ja pääsi syömään. Jatkossa ainakin muistan, että aamulla kannattaa syödä hyvä aamupala (eikä varata niin paljon eväitä). Oli kyllä vähän juminen olo ja syömäpuikot eivät meinanneet pysyä tärisevässä kädessäni viiden tunnin kirjoitusurakan jälkeen.

Seuraavaksi vuorossa Turun pääsykoe 15.5., johon pitäisi alkaa lukea. Olo on niin kaikkensa antanut, että pidän vielä tänään vapaapäivän ja aloitan sitten... Tietysti uhrasin ajallisesti eniten resursseja Helsingille, mutta sinnepä onkin vaikein päästä. Laskin, että ei-ensikertalaisena mahdollisuuteni päästä sisään ovat 5% joten saas nähdä nappaako. :D Koe meni ihan kohtuullisesti ja olen ihan tyytyväinen: en usko, että olisin voinut valmistautua enää tämän enempää, mutta katsoo nyt mihin se riittää, kun kilpailu paikoista on niin älyttömän kovaa. On kyllä helpottunut olo nyt, mutta kohti uusia haasteita vain: vielä ei ole aika levätä, sillä olen vasta puolessa välissä tätä kahden kuukauden lukemis- ja koerupeamaa, vaikka matkaväsymys alkaa jo vähän painaa.