Kotoilua ja kaupunkikävelyjä

Käytiin ostamassa kamera!
Oli se muutaman kympin halvempi kuin Suomessa,
vaikkei kamalasti päässytkään säästämään.

Ensimmäinen arkiviikko on pyyhältänyt ohitse ja voin sanoa aika lailla sopeutuneeni tänne. Toisaalta olen useita kertoja päivässä valtavan ihmeissäni ja onnellinen siitä, että ollaan täällä ja näen seitsemännestä kerroksesta kaupungin kattojen ylle. Toisaalta tuntuu jo niin arkiselta, että eilisen päivän rehellisesti sanottuna tuhlasin pelaamalla koko päivän kotona Simssiä. Köhköh kai sitä voisi aikansa hyödyllisemminkin käyttää, mutta Suomessa ei ollut ikinä aikaa pelata ja viimeisestä pelikerrasta oli jo ainakin puoli vuotta... Olenko nolo, jos myönnän, että toivoin oikeasti, että Unkarissa minulla on vihdoinkin aikaa istua koneella Simssin ääressä?

Joonaksella oli tällä viikolla koulussa orientaatioviikko ja olin muutaman päivän kotona päivisin omissa oloissani. Hyvä totutella siihenkin, kun Joonaksen koulu alkaa maanantaina ja lukujärjestys on aika täysi. Herraa sai ihan tosissaan toppuutella, että 40 opintopistettä neljälle kuukaudelle voi olla vähän liikaa. No, opiskelemaanhan tänne on tultu. Iltapäiviäni olen täyttänyt Simssin pelaamisen lisäksi tekemällä niitä asioita, joista ehdin vain haaveilla koko kiireisen syksyn sekä leikkimällä hyödyllistä kotirouvaa. Toisin sanoen, olen turhanpäiväisen haahuilun ja hengailun lisäksi harrastanut liikuntaa ja käynyt pari kertaa Tonavan rannassa lenkillä. Sijainti tässä joen äärellä tuntuu lenkkeilynkin suhteen olevan nappiosuma, sillä rantapromenadeja pitkin on helppoa ja tilavaa lenkkeillä. Liikennevalot eivät pysäytä ja maisematkin ovat mainiot. Koulun liikuntatunneilta periytyy myös jonkinlainen joukossa liikkumisen kammo, joten arvostan, että saan aamu- ja iltapäivisin juoksennella melkolailla yksinäni näinkin isossa kaupungissa.

Täällä kukat jo kukkivat - tai ainakin orvokit, jotka kestävät yöpakkasia.

Oktogonilta

Lisäksi olen siivoillut kotona ja pitänyt taloutta yllä. Mirka laittoi kommenttia, että tiskiharjan löytyminen Budapestistä oli suorastaan mahdoton tehtävä, mutta meillä sellainen oli täällä valmiiksi. Ehkä entinen asukas on ollut pohjoismaalainen? Joka tapauksessa hän on ollut aikamoinen sottapytty. Löydettiin voileipägrilli keittiön kaapista, mikä olisi ollut kiva jos sen välissä ei olisi olleet edellisen asukkaan aamiaisen tähteet. Kiva siinä sitten raaputella ties miten vanhaa sulanutta juustoa ja rasvaa irti. Muutenkin noiden keittiökapineiden kanssa on vähän huono tilanne. Leivänpaahdin löytyy, mutten ole uskaltanut käyttää sitä kuin kerran kokeilumielessä, koska se levittää ympärilleen todella vahvaa palaneen käryä ollessaan päällä. Kahvinkeitintäkään meillä ei ole, mutta siitä en voi kyllä unkarilaisia syyttää, koska a) tunnetusti suomalaiset juovat muita Euroopan kansoja intohimoisemmin kahvia b) suodatinkahvia ei ainakaan Saksassakaan nautittu c) lähes kaikki täällä myytävä kahvi on pikakahvia muruina(???). Käytiin katselemassa Media Marktissa kahvinkeittimiä ja halvimman olisi saanut noin 15 eurolla, mutta päätettiin sitten pysyä pannukahvissa, mitä ollaan täällä joka aamu ihan hyvällä menestyksellä keitetty. Metallinen pannukin löytyy talon puolesta.

Alkuviikosta käytiin Joonaksen ja saksalaisen historianopiskelijavaihtarin Jonaksen (joo, sama nimi :D) ulkona. Kierrettiin muutama baari ja yksi espanjalainen tapaksia tarjoileva ruokapaikka. Ensimmäinen kerta, kun söin tapaksia ja mmm niin hyvä konsepti. Tilanne oli vähän se, että Joonas halusi harjoitella saksaa, Jonas halusi harjoitella englantia (mutta vaihtoi äidinkieleensä, kun halusi selittää jotain laveammin) ja omat hämmentyneet aivoni eivät tienneet mitä kieltä käyttää. :D Puhuttiin aktiivisesti saksa-englanti sekakieltä eli jokainen puhui millä kielellä sattui, välillä vaihdellen sanojen, lauseiden tai puheenvuorojen välissä ja kaikille tämä oli ihan ok. :D Loppuillasta en edes huomannut, milloin pojat tai itse vaihtoi englannin ja saksan välillä, molemmat olivat yhtä luontevia. Kummallista! Kauan eläköön Denglish (Deutsch + English)!

Sankareiden aukio

Luistelukenttä lammen tilalla kaupunginpuistossa, tosin aika haparoivalta näytti ihmisten luistelutaidot

Vajdahunyadin linna kaupunginpuistossa, joka on rakennettu siihen Milleneum-juhlia varten 1896 (kuten koko kaupunginpuisto) eikä siis ole alkuperäinen. Päinvastoin, linna koostuu erilaisia aikakausia ja -tyylisuuntia edustavista palasista. Itse asiassa juhlallisuuksia varten rakennettu linna oli tehty vain väliaikaiseksi, mutta siitä tulikin niin suosittu, että pytinki rakennettiin uudelleen vähän kestävämmillä materiaaleilla 1904-1908. 

Lisäksi ollaan harrastettu melkein joka ilta Joonaksen kanssa aktiviteettia, joka on sekä ilmaista että terveellistä eli kävelyä. Ollaan käpötelty vähän siellä täällä, muun muuassa Gellert-mäellä, Budan asuinalueilla, meluisassa keskustassa Pestissä sekä kaupunginpuistossa (Városliget). Kaupunginpuistossa sijaitsee puiston lisäksi myös lampi - jossa on talvella luistelukenttä ja kesällä pääsee soutelemaan -, eläintarha (täällä pitää käydä keväämmällä!), museoita, tivoli sekä Széchenyin kylpylä (täälläkin olisi kiva käydä). Täällä Budan puolella ihan meidän lähellä (n. 700 m) on Suomen suurlähetystö, jota käytiin kanssa ulkopuolelta stalkkaamassa. Hyvä tietää, että apu on ainakin lähellä jos tulee suuria ongelmia. :D Ehkäpä keväällä pääsisi ainakin äänestämään siellä.

Nyt lähdetään viikonlopun rientoihin, katsotaan mitä vielä Joonaksen kanssa keksitään.

Gellert-mäeltä näkymä ketjusillan ja Budan linnavuoren puolelle