maanantai 11. helmikuuta 2019

Vauhdikas viikonloppu

Viimeisin postaus jäi siihen, että mietin, mitä vielä viikonlopuksi päidemme menoksi Joonaksen kanssa keksitään. Näköjään keksittiin loppujen lopuksi sitten paljonkin, sillä ehdittiin nähdä ja tehdä paljon. Oikeastaan toivonkin, että ehdittäisiin viikonloppuisin leikkiä turisteja ja tutustua Budapestin ja lähialueen nähtävyyksiin sun muuhun, kun Joonaksella ei ole kouluakaan.
Kohoaa kohti korkeuksia
Lauantaina lähdettiin kohti Pyhän Tapanin basilikaa (Szent István-bazilika), sillä ei ole siellä vielä käyty ja halusin nähdä sen sisältä päin. Komea kirkkohan se isolla kylällä oli. Kirkko toivoi saavansa ovella euron lahjoituksen kunnostustöihin, tosin jos tätä viatonta pientä toivetta ei huomioinut, tiukkailmeinen vahtimestari kyllä tuli muistuttamaan siitä... Livahdettiin kuitenkin ilmaiseksi sisään, sillä vahtimestari luuli unkariksi vastaavaa Joonasta paikalliseksi ja ilmeisesti kyseinen lahjoituspakko ei koske kotimaan asukkaita. Kirkon kalleuksiin kuuluu erityisesti pyhäinjäännös Pyhä Oikea käsi, joka on tarinan mukaan kuului kyseiselle Tapanille joskus varhaiskeskiajalla. Näin protestanttisesta näkökulmasta tietty on vähän epäilyttävää, miksi kirkon pääalttari oli omistettu Tapsalle ja Jeesukselle taas oli suotu pieni sivukappeli kirkon sivustalla, mutta prioriteettinsa kullakin... Ainakin sisätilat oli hienosti koristeltu.



Siinä se suuri käsi lepää
Hienot puitteet
Viikonlopun ylivoimaisesti riemukkain tapahtuma oli se, että kirkon edustalla oli (varmaan turisteja varten) joukkio Busóiksi pukeutuneita tyyppejä ja tyttöjä jonkinlaisissa naamiais-kansallispuvuissa. Repertuaariin kuului myös kova meteli, jota saatiin aikaan lehmänkelloilla ja räikillä. Busót ovat osa perinnettä, jota juhlitaan karnevaalihenkisissä tunnelmissa Etelä-Unkarissa Mohácsin kaupungissa. Mörköjen näköisten busójen alkuperästä on parikin suosittua tarinaa: ensimmäisessä hurjalla ulkonäöllä ja kakofonisella metelillä karkotetaan talvi (tämän takia puhutaankin usein talven karkoitus -juhlasta) ja otetaan kevät vastaan, toisessa taas vähemmän romanttisesti ja enemmän nationalistisesti karkoitetaan turkkilaisvalloittajat Unkarista. Jokainen voi varmaan valita suosikkinsa. Oli tosi kiva nähdä busója ihan oikeasti eikä vain valokuvista.

Mörköjä
Tarkoituksenamme oli vielä kirkolliseen vierailuun sopivissa tunnelmissa suunnistaa Keleti-rautatieaseman läheiselle hautausmaalle, jonne on haudattu useimmat Unkarin mahtimiehet, mutta reissulle kävi vähän köpelösti kun ensin eksyttiin Plaza Arenan (entisellä raviradalla!) kauppakeskukseen ja sitten ei ikinä löydetty porttia hautausmaalle, vaan kierrettiin vaan sen valtavan pitkiä muureja ympäri kunnes alkoi olla niin ilta, että annettiin periksi. Ensi kerralla parempi tuuri. Mentiin sitten syömään superhyvää ramenia keskustaan (maksoi vaan noin 6 euroa) ja käytiin illalla testaamassa lähikortteleidemme baaritarjontaa. Täältä löytyy kaikenlaista Bartok Bela -bulevardin kalliimmista, boheemeista paikoista sivukujien ihan kamaliin lääviin, mutta tykättiin eniten pienistä ja kotoisista paikoista, joista paras oli suunnilleen meidän olohuoneemme kokoinen. Baarimikko ei osannut tehdä Mojitoa, vaikka sitä ovessa mainostettiinkin, mutta sijalle sain aivan loistavan juoman. Kuten jo aiemmin sanottu, ainakin kalja on Unkarissa halpaa jos mikään muu ei ole; tuopin saa noin eurolla ja halvimmillaan lasi viiniä maksoi alle euron.


Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena; kaiki oli peittynyt valkoiseen usvaan. Jopa viereinen tekniikan yliopisto komeine kattoineen oli kadonnut sumuverhoon, Citadellasta puhumattakaan. Budapestiä tosin tuntuu yleisestikin hallitsevan jonkinlainen utu kirkkaallakin auringonpaisteella. Ajattelin pitkään, että kyse on Tonavasta nousevasta kosteudesta, mutta nykyään olen alkanut epäilemään, että kyse onkin ilmansaasteista... Tuulettamalla ilma ainakaan harvoin paranee asunnossa.


Vastustan suuresti sitä, että turistit tukkivat kaikki paikat ottamalla itsestään selfieitä nähtävyyksien kanssa (tämä vie niin paljon tilaa muilta ja on super ärsyttävää!) mutta näköjään pata kattilaa soimaa ja sorruin siihen itsekin
Kaunis puistotie, joka kuitenkin
loppui kuin seinään.
Ilmeisesti rahatkin loppuneet samalla tavalla.

Sunnuntaina päätettiin lähteä katsomaan Gödöllön linnaa, joka tunnetaan eniten Itävallan keisariparin Frans Josefin ja Elisabethin (Sisi) kesäpaikkana. Matkaa Budapestistä on noin 30 km ja se sujui rattoisasti lähijunalla, jonne saatiin monien ihmettelyjen ja hätäilyjen jälkeen lopulta tiskiltä liput. Juna oli kyllä hauska, vaihteet vain kalkkasivat pitkin matkaa niiden vaihtuessa. Ei ihan moderneinta tekniikkaa... Gödöllön palatsi oli yllättävän laaja, vaikkei mitenkään poikkeava muista näkemistäni palatseista. Eniten se vetänee turisteja juuri keisarinna Sisin takia, jolle oli linnan toisessa siivessä jopa oma muistosiipi. Kommunistiaikana linnassa toimi muuten vanhainkoti, jolla oli jopa oma sikala. Puisto olisi varmasti kesällä tosi kiva, mutta nyt ilma oli sumuinen ja kolkko. Kannattaa kuitenkin käydä jos haluaa tehdä helpon päiväretken Budapestistä, kulkeminen oli helppoa ja Gödöllössä juna-asema sijaitsi aivan linnan vieressä. Matkalippujen hintakin oli kohtuullinen, 350 forinttia eli noin euron yhteen suuntaan. Juotiin linnan kahviossa halvat kakkukahvit. Täällä on muuten hauska tapa, että usein lähtiessään kahvila-asiakkaat käyvät vielä huikkaamassa henkilökunnalle kiitokset.

Sen Gödöllö kuitenkin aiheutti, että tuli matkakuume käydä katsomassa vähän isompia Sisin aikaisia palatseja Wienissä!

2 kommenttia:

  1. Säästitte oikein euron pääsymaksut :'D Ei sillä, pennissähän on tunnetusti miljoonan alku. Ja mun mielestä on muuten myös täysin ok pelata simsiä vapaa-ajalla, ei nauttimisesta kannata ottaa stressiä tai koko idea menee pilalle :)

    VastaaPoista