Ihan tavallinen päivä, lähtöä ja synttärit

Lollerilol piti julkaista tämä postaus jo eilen, mutta olin näköjään painanut vahingossa tallenna-nappulaa julkaise-nappulan sijaan, joten lukekaa tämä kuin se olisi ilmestynyt maanantaina. :)

Kirjoitettu maanantaina 29.4.

Tadaa, tämä on viimeinen postaukseni ennen Suomeen lähtöä, joka koittaa huomenna. Siis jo HUOMENNA! Apua... Huomenna on vapunaaton ja Suomeen palaamisen lisäksi syntymäpäiväni ja täytän 24 - vihdoinkin, sillä olen jo kaksi vuotta aina ikää kysyttäessä meinannut muistaa olevani jo tuon ikäinen... Ehkä sitten jumitun tulevina vuosina kahteenkymmeneenneljään ikuisesti. Ollaan synttäreiden ja viimeisen illan kunniaksi menossa tänään illalla syömään, mutta ei vieläkään olla päätetty mihin. Onneksi Joonas tulee viikon päästä Suomeen viideksi päiväksi, niin ei tarvi olla niin kauan erossa, ja onneksi tietysti itsekin palaan kuukauden päästä Budapestiin. Saa nähdä, miten toukokuussa Suomessa ollessa tulee kirjoiteltua (vai tuleeko), sillä pääsykokeissa ympäri Suomea juokseminen varmaan vie kaiken aikani ja lisäksi jätän tietokoneeni Joonaksen luokse Budapestiin. Olettavasti Joonas tarvitsee sitä opinnoissaan minua enemmän. Joo, Joonaksen kone on ollut kohta kolme vuotta rikki ja ollaan koko aika käytetty vain yhtä konetta ja pärjätty ihan kohtuullisesti, mitä nyt välillä kinastellaan siitä, kummalla on tähdellisempää tekemistä tietokoneella.

Olen koko huhtikuun suunnitellut, että kirjoitan postauksen ihan siitä, miten normaali arkipäiväni täällä sujuu, sillä ne ovat toistaneet melko samanlaista kaavaa. No, olen lykännyt tätä postausta vähän liikaa, koska normaaliin arkipäivään kuuluu yleensä se, että Joonas on koulussa ja tämä yllättävä kahden viikon pääsiäisloma on sotkenut meidän arkea aika paljon, kun toinen vaan pyörii kotona häiritsemässä. Samalla tajusin, että nämä rakkaiksi tulleet huhtikuiset arkipäivät ovat ohi, sillä kesällä tulen olemaan täällä ihan vain vailla huolia ja murheita ja Joonaskin on kesälomalla. Tässä nyt kuitenkin kiinnostuneille ja tulevaisuuden itselleni muistin virkistykseksi katsaus ihan normaaliin elämääni täällä. Arki ja sen jokapäiväiset rutiinit ovat suuresti aliarvostettuja, sillä niiden tuomaa turvaa ja jatkuvuutta kaipaa aina kun se häiriintyy. Lähtökohtaisesti kai pitäisi rakentaa itselleen sellainen arki, jonka pyörittämisestä nauttii eikä halua paeta siitä - pitää ilmeisesti alkaa harkita tulevaisuudessa kotona työskentelyä, niin tyytyväinen olen ollut elämääni viime aikoina täällä. :'D Esimerkkinä tässä eilinen päiväni (ihan tosi, sunnuntai muistutti kaikista eniten normaalia arkipäivää tällä viikolla :'D), mutta kertoilen laveammin muutenkin päivieni samankaltaisesta kulusta. Tietenkään kaikki päivät eivät kulje ihan näin ja välillä nähdään kavereita ja käydään jossain matkoilla yms. mutta aiheena onkin arki. Yleensä noista erikoisemmista tapahtumista tulee kirjoitettua blogiin joka tapauksessa omia postauksiaan.

Aamupalaa

Aamulla heräilin kahdeksalta herätyskellon pirinään. Jos tuntuu väsyneeltä tai nukkumaankäynti viivästyy, en toki laita herätystä, mutta muuten olen koettanut pitää täällä unirytmistäni kiinni. Siihen on montakin syytä:
1) Joonaksen ollessa koulussa herään mieluiten samoihin aikoihin kuin Joonaskin, että ehditään juoda yhdessä aamulla aamukahvia. Vaikkei aina istuta edes samaan aikaan pöydässä tai juuri jutella mitään, niin tämä on tuntunut aina jotenkin tosi tärkeältä.
2) Jos annan unirytmin venähtää, niin sehän venähtää jo kerrasta (ilmeisesti oma luontainen unirytmini on aika myöhäinen ja iltapainotteinen). Jos esimerkiksi ollaan oltu kaupungilla myöhään ja päästy vasta yöllä nukkumaan, korjaan häiriintynyttä unirytmiä vielä viikkoa myöhemmin.
3) Edelliseen liittyen, kannattaa herätä aikaisin, että illalla väsyttäisikin.
4) Minusta on tulossa vanha ja tapoihinsa kangistunut mummo, joka tulee kiukkuiseksi, jos omaa tuttua elämänkulkua häiritään.

Aamulla olen syönyt aika säännöllisesti puuroa, marjoja ja blenderin ostamisen jälkeen smoothieta. Eikä kyllästytä - suorastaan odotan joka ilta, että olisipa jo aamu, niin pääsisin syömään kaurapuuroni! :D Sen, ettei aamulla ole kiire minnekään, paras puoli on ylivoimaisesti se, että ehdin keittää puuroa kattilassa (pikapuuron sijaan), tehdä kaikessa rauhassa smoothieta ja juoda kahvini omalla ajallani. Tämän johdosta tosin aamut on tooosi hitaita ja lähes aina menee heräämisestä pari tuntia, että saan edes aamukahvit juotua. Puurossa on vain se huono puoli, ettei se pidä nälkää kuin pikku tovin. Aiemmin söin puuroa jogurtin/rahkan kanssa, mutta olen ratkaissut ongelman vielä tehokkaammin lisäämällä valmiiseen puuroon mitallisen vaniljan makuista heraproteiinia. Ihan älyttömän hyvää, puuro maistuu vaniljaiselta, ja pitää nälkää tosi pitkään. Suuri suositus, vaikka itsekin aluksi epäilin! Täällä marjat on tosi halpoja ja aina alennuksessa, ostan Lidlistä tuoreita mustikoita ja mansikoita 1-2 eurolla /rasia, minkä takia pystyn myös laittamaan niitä joka aamu puuroon; mitä ylellisyyttä, Suomessa marjat maksaa mansikoita. Smoothiestani teen yleensä vihreää ja heittelen siihen yleensä banaania/omenaa/kiiviä/päärynää/mitä milloinkin, kivennäisvettä nesteeksi ja pinaattia ja vuonankaalia tuomaan ravinteita. Aamu on nykyään päivän suosikkihetkeni (ei ole ollut aina). 

Aamiaiselta Joonas ryntää yleensä (myöhässä) kouluun ja jään yksin kotiin. Vaihtoehtoisesti olen välillä käynyt aamukävelyllä saattamassa Joonaksen yliopistolle, mikäli herra ei ole liikaa myöhässä ja ilma on kiva. Matkaa tästä on noin 1,5-2 km suuntaansa eli ei paha. Eilen tein sen sijaan nopean viiden minuutin aamuvenyttelyn odotellessani puuroveden kiehumista. Eilen Joonas ei kuitenkaan vapaapäivästä huolimatta jäänyt kotiin rötväämään, vaan aamiaisen jälkeen lähti koko aamu- ja iltapäiväksi kiertelemään ulkoilmakirppiksiä, ja sain kotona lukurauhan samaan tapaan kuin jos Joonas olisi ollut koulussakin.

Päiväkahvit ja noita muistipelilappuja

Aamiaisen (ja mahdollisen aamukävelyn) jälkeen olen opiskellut parisen tuntia ahkerasti. Puolen päivän aikaan alkaa yleensä kaikki tieto kivistämään päätä ja tapanani onkin pyhittää iltapäivä urheilulle. Välillä käyn juoksemassa, mutta olen myös tykännyt tehdä Youtubesta jumppia. Olen oikeastaan ollut jälkimmäisiin älyttömän tyytyväinen: saan ryhmäliikuntatunnin omaan olohuoneeseeni eikä tarvitse maksaa mitään eikä myöskään liikkua ryhmässä. (Tykkään ryhmäliikunnasta, mutten muista ihmisistä siellä. xD) Urheilun jälkeen saatan vielä tehdä vähän kehonpainoilla lihaskuntoa tjs, venyttelen ja käyn suihkussa. Kauhea nälkä liikkumisesta tietenkin tulee, joten lounaalla olen syönyt joko leipää ja munakasta tai lämmintä ruokaa mikäli sitä on jääkaapissa valmiina. Eilen nautin linssikeittoa, joka tehtiin jo edellisenä päivänä. Älyttömän hyvää (eikä linssit, tomaattimurska, porkkanat ja sipuli maksa melkein mitään). Sori, että puhun vaan ruuasta, mutta se on arkipäivieni suuri ilo. En ole niitä, jotka syövät vain elääkseen, vaan soisin ravintoni myös maistuvan hyvältä. Syöminen sitä paitsi rytmittää miun elämää aika vahvasti tällä hetkellä.

Joonas tulee tai on tulematta näihin aikoihin myös kotiin, riippuen omasta ohjelmastaan. Jos tulee, niin nautitaan iltapäiväkahvia. Sattui niin, että Joonas tuli eilen tähän normaaliin aikaansa kotiin ja toi tullessaan myös syntympäiväkukkia miulle. <3 Juotiin iltapäiväkahvit, ja samalla Joonas auttoi miuta harjoittelemaan pääsykokeiden termejä. Joonas siis nosti hatusta jonkun paperilapulle kirjoitetun käsitteen, jonka sitten selitin suullisesti. Jos ollaan menty kahvilaan iltapäivällä opiskelemaan, kuten välillä tehdään, niin lähden heti lounaan jälkeen keskustaan Joonasta vastaan ja jatketaan siitä johonkin mukavaan ja rauhalliseen paikkaan.

Hehe lähdössä ulkoilemaan

Kahvittelun ja kaiken touhun jälkeen onkin hyvä jatkaa virkistyneenä opiskelua, kun aivot ovat hieman nollautuneet. Luen aina aamulla luetun aineiston uudelleen läpi ja kertaan sen niin, että jää ulkomuistiin. Teen yleensä myös uudet muistiinpanot aamulla tehtyjen luonnoksien pohjalta. Uskon, että opettelemalla saman aineiston samana päivänä kahteen kertaan auttaa myös sen painamisessa mieleen, kun sama info kertautuu lyhyen tauon jälkeen. Lueskelen ahkerasti viiteen-kuuteen saakka. Eilenkin lopetin luvut niitä aikoja ja lähdettiin Joonaksen kanssa kävelylle. Jotenkin intensiivisten opiskelu-urakoiden jälkeen on aina pakko päästä ulos tuulettamaan kaikesta tiedosta jumiutunutta päätään. Kävelyretki vähän venähti ja päädyttiin olemaan ulkona yli kaksi tuntia.

Loppuilta meneekin sitten ihan pyöriessä kotona, syödään iltapalaa ja surffaillaan kännykällä, eikä tehdä mitään kauhean järkevää. Söin iltapalaksi riisikakkuja ja rahkaa ja lueskelin vielä pääsykoematskuja. Ennen nukkumaankäyntiä siivosin keittiön sekä laitoin kaikki kattaukset, kahvipannut, puurohiutaleet yms. valmiiksi aamuksi. On mukava herätä, kun aamulla heti kämppä ja keittiö ovat siistejä ja voi vaan pistäää valmiiksi mitatun puuroveden kiehumaan.

Kävelyretken maisemia. Ilma oli kolea, tuulinen ja välillä tihutti vettä.

Näitä kotikulmien maisemia jää kyllä kaipaamaan

Nukkumaan ollaan menty säännönmukaisesti yhdentoista aikoihin, kuten eilenkin. Toivotan hyvää yötä ja toivon toista mahdollisimman rauhallista ja rutiininomaista päivää, jolloin saan paljon aikaiseksi. Olen myös nukkunut täällä tosi hyvin, toisin kuin Suomessa, eikä ole tarvinnut kaivaa mukaan pakattua melatoniini-purkkia vielä kertaakaan esille!

Kirjoitettu tiistaina 30.4.

Nokun nyt kuitenkin palasin vielä tämän postauksen äärelle, niin kerrottakoon, että lähtö on iiiiiihan kohta tai siis illalla. Puolen yön aikoihin Suomen aikaa miun pitäisi laskeutua kotimaahan. Olen ihan järkyttynyt jo valmiiksi, Helsinki tuntuu jo niin kaukaiselta... En haluaisi lähteä, mutta onneksi kuukauden päästä tänne voi vielä palata pariksi kuukaudeksi. Hahaa on myös miun syntymäpäivä, mikä tosin tuntuu vuosi vuodelta vähemmän merkitykselliseltä. 

Niin hyvää

 Käytiin viimeisen illan kunniaksi eilen Joonaksen kanssa syömässä ja valittiin paikaksi Bamba Marha Burger bar. Paikka osoittautuikin jonkinlaiseksi fiinimmäksi pikaruokalaksi, missä ruoka tilattiin itse tiskiltä ja aterimetkin olivat kertakäyttöisiä. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä tykätään simppelistä tunnelmasta ja ei tykätä antaa tippiä, jolta välttyy hyvin käymällä vain itsepalvelupaikoissa... Tästä huolimatta burgeri osoittautui ihan ä-l-y-t-t-ö-m-ä-n hyväksi, varmaankin parhaaksi hampurilaiseksi mitä olen koskaan syönyt! Mm tänne pitää tulla kesällä vielä uudelleen... Eikä ateriakaan maksanut kuin noin 8 euroa, mikä Suomessa on jonkun ihan perus mäkkihampurilaisen hinta. Käytiin syömisen jälkeen vielä kävelemässä ja juutalaiskorttelin ravintola- baarikompleksissa juomassa yhdet drinkit, jonka jälkeen kotio nukkumaan...

Olen näköjään vihdoinkin oppinut
pakkaamaan matkalaukkuni siististi

Tänään olen jatkanut pakkaamista. Vaikeaa, kun ei ole minkäänlaista vaakaa, toivon vain, että lentokentällä laukku menee läpi! Toisaalta harmittaa, jos jää kovin alipainoiseksi, koska kesällä on niin paljon mitä pitäisi mielellään saada Suomeen (esim. blenderi). Tämän takia koitan vielä ainakin kaikki talvi- ja välikausivaatteet jo pois. Tänään olisi tarkoitus (jos ehtii) vielä käydä kaupungilla pyörimässä ennen kuin pitää lähteä lentokentälle. Voih, jännittää niin tulla takaisin, mikä on varmaan ihan höpsöä.

Suunnitelmia:
- Pääsen lenkille merenrantaan, tuttuihin maisemiin :) Jippii, kivempi Helsingissä luonnossa kuin täällä kahden ison autotien välissä Tonavan rannassa pakokaasujen katkussa. Sitäpaitsi kaipaan jo Itä-Helsingin tuttuihin maisemiin.
- Muutenkin luonto ja Suomen kevät <333 Helsinki tuntuu pelkältä metsältä Budapestin jälkeen. Olen oikeasti kaivannut puita ja metsiä ja luontoa ihan sairaasti täällä, metsäisin kokemus on se, kun käytiin siellä Budan kukkuloilla vähän vaeltelemassa.
- Uimarannat! Okei, varmaan toukokuussa on Suomessa vielä liian kylmä uida, mutta täällähän ei mitään rantoja ole. Jos olisi, nekin olisivat täyteen ahdettuja ja maksullisia (kuten Saksassakin). Jos nyt vaikka mökille pääsisi kuitenkin käymään.
- Olen jostain syystä himoinnut riisipiirakoita jo viikkotolkulla, niitä pitää käydä ostamassa heti huomenna.