Huomenna on lähtö! Enää 19 tuntia lähtöön ja 23 tunnin päästä ollaan jo Budapestissä... Viimeinen työpäiväkin jäi eilen historiaan. Nyt on jäljellä enää jännitystä ja odotusta. Toisaalta olo tuntuu vähän epätodelliselta: olenko se oikeasti minä, joka on lähdössä? Ihan oikeastiko elämäni muuttuu mullistavalla tavalla heti huomenna? Totta kai muutos pelottaa, mutta varmasti se pelottaa ennen kaikkea nyt etukäteen. Ehkä paikan päällä kaikki tuntuukin sitten ihan tavalliselta. Joskus täytyy vain uskaltaa pistää silmät kiinni ja ottaa se askel.
Nyt tässä epätietoisissa ja jännittävissä tunnelmissa on oikea hetki jatkaa asioiden listausta ja kirjoittaa niistä asioista, jotka jännittävät. Puolen vuoden päästä Suomeen palatessa minulla on vastaukset näihin kysymyksiin ja tiedän olivatko ne oikeasti jännittämisen arvoisia. Ehkä ne lähinnä naurattavat ja oikeasti paljon enemmän harmaita hiuksia aiheuttavat ihan muut asiat - sellaiset, joista ne vielä edes tiedä.
Asioita, jotka jännittävät Unkariin lähdössä
1. Kieli. Yllätys, yllätys. Onko elämä unkarin kielen taidottomana yhtä taistelua? Miten hermoja raastavaa on, kun edes maitotölkkiä ei osaa kaupassa ostaa, vaan joutuu olemaan se ärsyttävä turisti, joka kyselee piimästä "is this milk???" ja viilistä "is this yoghurt??" Näitä oli Alepassa joooooka ikinen päivä... Edellisillä Unkarin reissuilla hämmensi ja ärsytti eniten se, että ei osannut lukea yhtäkään sanaa katukylteistä, kadunnimistä tai mistään. Kahvilassa vessaan mennessä toisessa ovessa luki siansaksaa ja toisessa sitä lisää, enkä tiennyt ollenkaan kumpi tarkoittaa miehiä ja kumpi naisia (mutta valitsin sattumalta oikein). Lähes kaikki kirjallinen teksti (myös museoissa) oli Unkarissa melkein pelkästään unkariksi.
Toisaalta, lohduttaudun sillä, että Budapest on suosittu turistikaupunki, joten kielitaidottomiin hoomoilasiin on totuttu ja olen itse vain yksi typerä turisti lisää paikallisten silmissä. Unkarissa asuvat ulkomaalaiset, joiden youtube-tilejä ja blogeja olen vilkuillut, ovat myös kehuneet, että Budapestissä on helppo tulla englannilla toimeen ja paikalliset ovat kielitaitoisia - tosin tämä ei vastannut omaa kokemustani Budapestin reissuilla. Joonas kyllä puhuu hyvää unkaria ja ainakin silloin kun olemme yhdessä, voin vierittää kaiken kääntämisvastuun Joonakselle. Ehkä saksan taidoistakin lienee Itävallan naapurissa apua.
2. Netittömyys. Puhelimessanihan ei tule olemaan Unkarissa mobiilidataan, joten wifillä mennään. Nykypäivän kännykkäkeskeisessä ja -riippuvaisessa maailmassa on jännä nähdä, miten suuri ongelma tästä eskaloituu. Oma reaktioni olla ilman puhelimen nettiä oli myös aluksi vähän epäuskoinen; nettiähän tarvii suunnistamiseen ja aikatauluihin (Google Maps), kääntämiseen (varsinkin kielen osaamattomuuden takia) ja ennen kaikkea yhteydenpitoon (WhatsApp). Onnistuuko elämä, jos tekoäly ei ole koko ajan kädenmitan päässä?
Toisaalta, oleminen ilman puhelimen nettiyhteyttä oli myös lopulta oma vahva päätös. Olen jo pitkään halunnut rajoittaa puhelimen käyttöä ja tästä tulee sille mitä paras tilaisuus. Jostain syystä ajatellaan, että oleminen ilman kännykkää ja nettiä on ihan kamalaa, mutta rehellisesti en Saksassakaan ollessani omistanut vielä älypuhelinta ja selvisin ihan hyvin. Sanakirjaakin käytin ehkä noin kolme kertaa, koska ei sitä ikinä viitsinyt eikä muistanut kaivaa esille. Eikä lomareissuillakaan ole ollut älypuhelin käytössä ja hengissä ollaan. Olen tästä ehkä siis jopa vähän innoissani; kun kaikki huomio ja aika ei mene ruudun tuijottamiseen, jää enemmän tilaisuuksia tutkiskella maisemia, ihmisiä ja ympäristöä yleensä.
3. Asunto. Tämän jännittäminen on varmaan turhaa, mutta toivon vaan, että asunto, joka ollaan varattu jo hyvissä ajoin, on oikeasti olemassa ja se ollaan oikeasti vuokraamassa meille... Kämppä vaikuttaa ihan super siistiltä ja olen siitä tosi innoissani, mutta samalla pelottaa, ettei sitä oikeasti olekaan. xD Onneksi tämä selviää heti perjantaiaamuna ja ollaan oltu vuokraisännän kanssa aika paljon yhteyksissä.
4. Sosiaaliset ympyrät. Itsellänihän ei ole Unkarissa mitään velvollisuuksia, luen vain pääsykokeisiin ja hengaan. Toisin sanoen, ei ole myöskään mitään foorumeita, joissa ihmisiä olisi pakko kohdata. Joonaksella on sen sijaan koulu, vaihtarimenoja ja jo valmiiksi Unkarissa nettikavereita. Pelottaa, etten saa yhtään kavereita, linnottaudun siihen ihanaan asuntoon ja homehdun yksin kotona... Ehkä saan soluttauduttua Joonaksen tuttujen mukaan, jos nämä eivät vain puhu keskenään unkaria. No, ehkä niitä kavereita jostain vielä putkahtelee - jopa tällä varauneella ja ujolla luonteenlaadulla. Yksin ei ainakaan tarvitse olla kun lähtee yhdessä Joonaksen kanssa.
5. Raha. Riittävätkö säästöt? Mitään muita tulojahan minulla ei ensi kevään aikana ole. Opinko laskemaan forinteissa ja muuttamaan ne edes suunnilleen päässäni euroiksi? Omituista, että samalla summalla, millä forinteissa maksaa vuokraa, saisi euroina ostettua koko talon. :D
6. PÄÄSYKOKEET!! Oikeasti kaikki yllä oleva ja koko Unkariin lähtö jännittää paljon vähemmän kuin kevään pääsykoerumba, niihin lukeminen ja varsinainen suorittaminen. (Tämä on aika paljon sanottu, koska olen huomisesta lähdöstä ihan kauhuissani.) Mitä jos en pääse mihinkään kouluun syksyksi? Mitä jos pääsen vain johonkin mihin en edes halua, kuten Joensuuhun? Ensi vuoden yhteishaussa tulee myös pääsykoeuudistus, joka tällaiselle ei-ensikertalaisella vaikuttaa tosi epäsuotuisalta, joten periaatteessa sisään valtsikkaan olisi pakko päästä heti tällä yrittämällä. Kauheasti paineita. Ainahan vakituinen virka Alepan kassalla odottaa, mutta toivon, ettei siihen tarvi enää palata. Tiedän, että olen huomenna tähän aikaan Budapestissä, mutta en vielä yhtään tiedä, missä olen ensi syksynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti