Kansallispäivä ja Székesfehérvár

Huhhuh tätäkin viikonloppua on vietetty vauhdikkaissa (ja kovin historiallisissa) merkeissä. Torstaina käytiin elokuvissa, perjantaina oli kansallispäivä ja lauantaina vierailtiin Székesfehérvárissa.

Leffaliput

Komea leffateatteri kauppakeskus Alleessa

Torstai-iltana käytiin elokuvissa suomalaisen Annan kanssa. Yllätyksekseni unkarilaiset eivät ole saksalaisten tavoin intohimoisia dubbaajia, vaan monia elokuvia esitetään SEKÄ dubattuna unkariksi ETTÄ alkuperäiskielellä unkarilaisilla teksteillä. Ehkäpä nuori sukupolvi haluaa nähdä elokuvansa alkuperäiskielellä? Tästä johtui sellainen ilo, että täällä näytetään suomalaista komediaa Hevikeikka - ja kyllä - suomenkielisenä! Tämä tieto riemastutti meitä niin paljon, että käytiin kyseinen elokuva katsomassa ja pyydettiin Annakin mukaan. Pitäähän sitä suomalaista elokuvaa tukea yms. Leffa oli yllättävän hyvä ja oikeasti tosi hauska, vaikka mitään korkeita odotuksia meillä ei siltä tosiaankaan ollut. Näki kyllä, että unkarilaiset nauroivat ihan eri paikoissa kuin me suomalaiset. :D Tietysti kielellisiä vitsejä on aika mahdoton kääntää, mutta voipa tuo huumorintajukin olla erilainen...

Perjantai 15.3.

Szabadság híd oli koristeltu jo torstaina lipuilla

Muita koristeita

Perjantaina oli Unkarin kansallispäivä, joka on täällä pyhäpäivä. Sen seurauksena kaupat olivat kiinni, meidän ratikat eivät kulkeneet lainkaan ja kaupungilla oli monenmoisia juhlallisuuksia. Monet meidän unkarilaiskaverit pakenivat tätä nationalistista humua kotikaupunkeihinsa, mutta me tietty turisteina oltiin kiinnostuneita. Herättiin jo aamutuimaan, sillä keskustassa oli husaariparaati heti puolikymmeneltä ja mielittiin sitä näkemään. Hienoltahan se näytti! (Ja joukossa oli naisratsastajiakin kun oikein tarkkaan katsoi, jihuu tasa-arvo.) Hommaa olisi seurannut itse pääjehun sekä Puolan pääministerin puhe, muttei koettu mitään kiinnostusta jäädä kuuntelemaan, joten suunnattiin kohti Budan linnavuorta, missä oli enemmän ohjelmaa. Tämän puolalaisherran takia keskustassa oli joko tosi paljon puolalaisia tai unkarilaisia Puolan lippujen kanssa, sillä niitä näki melkein enemmän kuin Unkarin lippuja lol.

Husaariparaatin osallistujat

Linnavuorella oli oikeasti tosi kiva tunnelma. Oli myyntikojuja, joista myytiin ruokaa ja herkkuja; oli kansanmusiikkia sekä kansantassiesityksiä; oli upeasti historiallisesti pukeutuneita ihmisiä; oli vanhanaikaisia "markkinahuveja" kuten erilaisia esityksiä, posetiivareita, puujaloilla koikkelehtivia esiintyjiä hassuissa asuissa yms. yms. Myös historiallisissa sotilasasuissa koikkelehti paljon porukkaa ja paraateja, ja nähtiin myös miten vanhanaikaisilla musketeilla sekä tykeillä "ammuttiin" (pamahdus särki korvia). Meillä oli siis kaikinpuolin hauska päivä. Erityisen iloinen olin, että pääsin näkemään kansantanssia, mikä olikin päivän ykköstavoite miulla.

Illansuussa jatkettiin näissä historiatunnelmissa, sillä Joonaksen vintageharrastaja nettituttu Erik oli kutsunut meidätkin käymään vintageharrastajien tapahtumassa, joka järjestettiin perinteikkäässä kahvilassa Budapestissä. Tapaamisen teema oli 1850-luku ja nähtiinkin älyttömän hienoja viktoriaanisia vaatteita leveine vannehameineen, mutta paikalla oli porukkaa pukeutuneena vähän kaikenlaisten aikakausien mukaan. Oli myös kiva tavata Erik, vaikkei herra puhunutkaan yhtään englantia ja meillä oli lieviä hankaluuksia kielen kanssa. Hienot, autenttiset vaatteet hänellä myös oli.

Kahvila, jossa tapaaminen oli.

Lauantai 16.3.

Kelenföldin juna-asema; se oli sisältä ihan yhtä rapistunut.

Erik oli kutsunut meidät käymään kotikaupungissaan Székesfehérvárissa, joka on aboutirallaa Lappeenrannan kokoinen kaupunki reilu 60 km Budapestistä. Otettiin kutsu vastaan perjantaisesta kahvilatapaamisesta rohkaistuneena ja suunnattiin Kelenföldin juna-asemalta kohti Székesfehérvária. Erik olikin meitä siellä asemalla vastassa ja lähti ystävällisesti kierrättäämään meitä ympäri historiallista kaupunkia. Székesfehérvár tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa ja koko kaupunki on rakennettu uudelleen joskus 50-60-luvuilla (ja talot ovat sen näköisiä), mutta onneksi vanha historiallinen keskusta säilyi tuholta. Erik osasi näyttää mielenkiintoisia paikkoja ja kertoa niiden historiasta.

Kellomuseon seinässä oleva kellopeli,
joka tasatunnein alkaa soida
ja pyörittää eri hahmoja tuossa yläpuolella.

Erityisen mieleenpainuvaa oli, kun katseltiin yhden talon porttikongin yläpuolella olevia vaakunoita, kun talon asukas alkoi kertoa meille kyseisen talon historiasta ja kutsui meidät sisäpihalle katsomaan "vielä hienompaa vaakunaa". Yllättäen hän päättikin avata kotinsa ovet meille ja esitteli asuntoaan, jonka kertoi aikoinaan toimineen piispan asuntona! Alakerrassa (jossa nyt oli hänen makuuhuoneensa) oli sijainnut kuulemma piispan työhuone. Edelleen jäljellä olivat upeat (varmaankin entisöidyt) kattomaalaukset ja kahdella seinällä alkuperäiset kiviseinät. Ihan uskomatonta avoimuutta ja vieraanvaraisuutta, täytyy sanoa.

Myös Erik osaltaan oli ihan valtavan vieraanvarainen. Hän kutsui meidät kahden tunnin kaupunkiopastuksen jälkeen kotiinsa, jossa hän esitteli omaa historiallisten tavaroiden kokoelmaansa (oikea pieni kotimuseo :D) sekä tarjosi meille ruokaa ja juomaa, ja oli kaikinpuolin huomaavainen isäntä. Kai se on sitä suomalaista varautuneisuutta että aluksi tunsi olonsa kaikinpuolin kiusaantuneeksi moisen ylitsevuotavan ystävällisyyden edessä. Meillähän ei Erikin kanssa ollut edes yhteistä kieltä, vaan Erik puhui Joonaksen kanssa unkaria ja Joonas tulkkasi minulle suomeksi kaiken (tai mitä tahtoi...).

Tässä tämä "vielä hienompi vaakuna"

Erikin ystävä Sándor liittyi kanssa seuraan, mikä olikin minun kannaltani kiva, sillä Sándor puhui erinomaisesti englantia ja minäkin sain keskusteluseuraa... Vietettiin aikaa ja syötiin Erikillä ja lähdettiin sitten pubiin, jossa oli Pyhän Patrickin päivän johdosta jonkunlainen irkkutapahtuma. Sisätiloissa oli elävää irlantilaista musiikkia ja pöytiin tarjoiltiin kaikenlaisia irlantilaisia naposteltavia ja herkkuja sekä jaeltiin korkeita "irkkuhattuja" ihmisten päähän. Me ei kuitenkaan mahduttu sisälle istumaan, vaan nökötettiin ulkona, jossa ei kymmenestä asteesta huolimatta tuntunut edes kovin kylmältä - johtui se sitten lämmittimestä tai Guinnessistä.

Oli tosi mukava ilta ja juttua riitti, ja meidän kotiinlähtö tulikin sitten ihan äkkiarvaamatta ja valtavassa paniikissa. Mie luulin, että viimeinen juna takaisin Budapestiin lähtee ennen keskiyötä, mutta tosiasiassa se olikin vähän ennen yhtätoista. Joten puolituntia ennen junan lähtöä saatiin hirveä hepuli lähdöstä, mutta onnellisesti saatiin muutamassa minuutissa taksi ja ehdittiin nippanappa juosta viimeiseen junaan. Toki Erik olisi tarjonnut meille yöpaikkaakin, mutta haluttiin mieluummin yöksi kotiin eikä oltu varustauduttu yöpymiseen mitenkään.

Saavuttiin onnellisesti puoliltaöin kotiin Budapestiin ja oli kyllä mukava herätä tänään omasta sängystä. Tänään on luvattu 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa ulkona, joten pitääkin lähteä tästä pikkuhiljaa ulkoilemaan...

Lähde, josta kuulemma voi juoda "terveysvettä". Kyseessä oli siis jonkinlainen mineraalivesi, joka haisi kananmunilta ja maistui raudalta - ihan kuin olisi juonut verta. En vakuuttunut terveellisyydestä, vaikka paikalliset ympärillä vettä litkivätkin.

Tällaista 50-luvun rakennuskantaa Székesfehérvár muuten oli, ihan sievää kyllä