Mutta ei tämä tähän pääty. Lauantaiaamuna käytiin Budapestissä asuvan suomalaisen Annan kanssa Ecserin kirpputorilla. Suosittelen lämpimästi jokaiselle kirpparishoppailijalle. Iso ulkokirpparialue oli täynnä myyjiä ja tavaraa oli ihan laidasta laitaan. Ostin itselleni mustan käsilaukun ja Joonas kirjan, mutta tarjonnasta kertonee, että Joonasta sai toppuutella ostamasta itselleen ruosteista kenttäpuhelinta(???) ja itse haaveilin kauniista vintagehatuista, joille tuskin kuitenkaan löytäisin sopivaa käyttöä. Lauantaiaamuna kirppari oli auennut jo aamulla kello viisi (tositarina), joten ehkä jos haluaa tehdä superlöytöjä, niin kannattaa hyökätä paikalle jo päivän sarastaessa. Me käytiin paikalla puolen päivän aikoihin ja silloin ehti vielä ihan hyvin. Yritettiin jo pari viikkoa sitten Joonaksen kanssa yhtä toista ulkoilmakirpparia Budan puolella, mutta saavuttiin paikalle vasta iltapäivällä, jolloin melkein kaikki kimpsut ja kampsut oli jo pakattu pois. Oltiin siis viisastuttu tästä kokemuksesta.
Nyt viikonloppuna pyörittiin kaksi päivää Saksan vaihtariaikaisen kaverini, amerikkalaisen Jacobin, ja tämän nykyisen kihlatun kanssa. Nämä olivat tulleet parin päivän visiitille Budapestiin. Viimeksi näin Jacobia ollessani vielä vaihdossa Saksassa, siis melkein kuusi vuotta sitten! Aika minne juokset... Vuosikausia haaveilin jälleennäkemisestä, mutta nyt ehkä huomasi, että aikaa on kulunut jo ehkä liikaa ja aikoinaan kukoistanut ystävyys muuttunut vieraudeksi. On outoa, kun periaatteessa tunnet toisen ja oikeasti edessäsi tuntuu seisovan muukalainen... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan; nykyään Jacob opiskelee kotimaansa Amerikan sijaan Saksan Baijerissa, joten periaatteessa mahdollisuuksia näkemiselle olisi enemmänkin.
| Szentendre |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti