Lämmin viikonloppu

Säät suosivat ja viileähkön viikon (n. +13 C) jälkeen Budapestiä hemmoteltiin lämpimällä viikonlopulla. Perjantaista alkaen aurinko paistoi ja päivälämpötilat olivat siinä 20 asteen tietämillä. Tietenkin suorassa auringossa tuntui vielä lämpimämmältä. Olen koko ajan odottanut säiden lämpenemistä, jotta pääsisin hengailemaan meidän iki-ihanalle parvekkeella ja nyt se toteutui: mikäs sen mukavampaa kuin istuskella partsilla auringossa lukemassa kirjaa ja ottamassa aurinkoa.

Päätettiin nauttia ilmasta, joten suunnistettiin perjantaina pienelle päivävaellukselle. Ollaan kauan ajateltu tehdä pieni päiväreissu Budan kukkuloille, jotka kohoavat kaupungin ympärillä ylvään näköisinä. Nyt saatiin se sitten aikaiseksi ja tehtiin päiväreissu Normafaan, joka on budapestiläisten suosima ulkoilualue. Ajateltiin, että perjantaina aamu-iltapäivästä vältettäisiin vielä väkijoukot, joiden epäilin saapuvan paikalle viikonloppuna nauttimaan lämpimästä ilmasta. Paikalle pääsee erilaisilla julkisilla, joista jännittävimmät ovat varmaan tuolihissi (ei uskallettu) sekä lasten rautatie, jota nimensä mukaisesti liikennöivät lapset (poislukien veturinkuljettajat, jotka ovat aikuisia). Me mentiin kuitenkin paikalle ihan tylsästi bussilla. 

Maisemat olivat jo ensinäkemältä upeita: allamme levisi Budapest ja tarkkaan tihrustamalla saattoi nähdä alhaalla myös Tonavan sekä sen kuuluisimmat nähtävyydet. Niin korkealta meidän rakas Gellert-mäkikin näytti aivan matalalta. 

Päätettiin seurata tätä reittiä, joka kiertää kolmen eri näkötornin käyttä. Alkumatkasta Normafasta János hegylle ei kylläkään seurattu tuota reittiä, vaan mentiin vähän miten sattuu kivoimman näköistä polkua pitkin. Kaikki tiet johtivat kyllä Jánosille. Sen jälkeisellä matkalla reittimerkeistä oli kyllä hyötyä ja vältyttiin eksymiseltä.

Alkumatkasta Normafassa tiet olivat hyvin huollettuja ja päällystettyjä. Juoksijoille kulki oma, jollain pehmeällä materiaalilla päällystetty, juoksuratansa ja siellä täällä oli myös ulkokuntoilupaikkoja. Joka puolella oli myös vanhempia lastenrattailla. Tämä ei ollutkaan ihme, sillä Normafassa on myös iso leikkikenttä. Yllättäen paikalla oli myös paljon saksalaisia turisteja sauvakävelemässä. :D Budan kukkuloiden korkein huippu on János hegy, joka on 528 metriä merenpinnasta. Sen huipulla oli myös Erzsébet-kilátó eli Elisabethin näkötorni. Maisemat näin korkealta olivat kyllä ihan supersuperhienot. Alhaalla toimii myös kahvila ja ympäristössä on myös paljon levähdyspaikkoja pöytineen, joissa voi nauttia myös omia eväitä. Tuolihissin päätepysäkki sijaitsee aivan vieressä, mutta bussiasemalta käveleminen onnistuu varmasti vähän vähemmänkin urheilulliselta ihmiseltä. Vahva suositus tälle paikalle, mikäli kaipaa Budapestissä vähän huumaavampia näköaloja! Ehdotin jo Emmalle, että tullaan käymään täällä kesällä, kun Emma tulee Myrskyn kanssa viikoksi Budapestiin. :D Paikalla voi hyvin myös viettää mukavan iltapäivän, sillä kahvilan lisäksi löytyy myös ainakin lángos-kojuja, joten nälkääkään ei tarvitse kärsiä.

Jatkettiin tästä ennakkosuunnitelman mukaisesti kohti seuraavaa kukkulaa. Laskeuduttiin alas János hegyltä aina alas laaksoon, mistä noustiin taas seuraavalle kukkulle Hárshegylle. Täällä pidettiin myös tauko ja syötiin mukanamme raahaamiamme voileipiä. Tehtiin Hárshegyllä reitin mukainen ympyrä, jonka varrella oli parikin näkötornia, joista kiivettiin tosin vain korkeampaan.

Taukopaikkamme

Kaikesta näki, että kun lähti pois Normafasta, siirtyi myös pois suosituimmilta ulkoilualueilta. Varsinkin rinteiden tiet olivat paikoin tosi huonossa kunnossa ja kompastumista sai kyllä varoa. Muita kulkijoita ei tullut myöskään montaa vastaan ja vastaantulevat moikkasivat ohi mennessään. :D Siltikin tykkäsin huomattavasti enemmän reitin tästä osiosta, koska luonto ympärillä oli enemmän luonnonmukaista eikä niin hoidettua ja puistomaista kuin Normafassa. Oli myös ihan älyttömän uskomattoman ihanaa ja rauhoittavaa, että oli oikeasti hiljaista. Nojoo, kyllähän Budapestin liikenteen humu suhisi jossain taustalla ja välillä laaksosta kaikui hälytysajoneuvojen äänet, mutta liikenteen ääni kuuluu aina Helsingissäkin taustalla vaikka olisi miten luonnossa niin raivostuttavaa kuin se onkin. Tuli ihan sellainen olo, että on täällä suurkaupungissa jo unohtanut, miltä hiljaisuus kuulostaa. Nautin.

Loppuun vielä sokerina pohjalla videokuva Elisabethin näkötornin huipulta:

Lauantai ja sunnuntai vietettiin sitten ihan rennoissa merkeissä ilman mitään suuria reissailuja tai tekemistä. Rentoudutiin ja tehtiin molempina iltapäivinä pitkät eväsretket Gellert-mäen rinteille. Tämäkin oli aivan ihanaa: ylhäältä Gellertiltä saattoi nauttia upeista maisemista alas Tonavalle, linnut lauloivat ja joka puolella kukkivat omena- ja kirsikkapuut tuoksuivat huumaavasti. Ei oltu ainoita piknikille tulleita kylläkään ja varsinkin lauantaina paikalla oli paljon väkeä. Eikä ihme, sille puisto oli kyllä aivan ihastuttava paikka nauttia lämmöstä ja auringosta. Lapsille oli myynnissä myös hattaraa hattarakojusta. Monilla oli myös koirat mukanaan, jotka juoksentelivat vapaina siellä täällä. Muuten olivat ihan söpöjä eivätkä lähestyneet muita ihmisiä, mutta lauantaina ilmeisesti meidän makkaravalikoima osoittautui vastustamattomaksi kiusaukseksi eräälle Pantso-nimiselle pikkukoiralle ja omistajat joutuivatkin vähän väliä houkuttelmaan raukkaa meidän viltin vierestä takaisin luokseen ruokapusseja rapistelemalla. :D



Kyllä harmittaa, että huomenna lämpötilat taas laskevat kymmeneen asteeseen, mutta ehkä se kesäkin vielä saapuu aikanaan... Keskiviikkona myös lähdetään muutamaksi päiväksi Wieniin, minkä luulisi piristävän, vaikka ilma sielläkin olisi koleahko.