1460 hakijaa, aloituspaikkoja 25 (en ole ensikertalainen niin vähemmän paikkoja jaossa), sisäänpääsymahdollisuudet ihan naurettavan pienet (n. 1,7 % lollolol), valtsikan kilpailtuin linja ja MINÄ TEIN SEN!!!!
Tieto tästä napsahti jo tiistaina Opintopolkuun, jota olin jo koko kesäkuun päivittäin käynyt epätoivoisena vilkuilemassa, ja olin jo ihan toivoni menettänyt, että tulokset tulisivat ennen perjantaita (, joka on virallinen tulosten ilmoittamispäivä). Kyllä siinä meillä vierailulla olevalla Emmalla oli pään pyörittelemistä, kun pari tuntia vain hypin ja hihkuin kämppää ymppäri. Kommentteja suoraan armaan pikkusiskon suusta:
"En ole koskaan nähnyt sua noin iloisena."
"Isosiskoni on ihan seonnut."
En tiedä voiko fiilistä tällaisesta oikeasti kuvailla mitenkään. Pari ekaa tuntia tuntui, kuin olisi ollut ihan shokissa, päässä humisi, kirkonkellot soivat juhlavasti korvissa ja ei meinannut käsittää koko asiaa.Tuntuu, että tämä oli elämäni ensimmäinen oikea suoritus, jonka eteen olin tehnyt ihan kaikkeni ja joka meni tosi hyvin. Ylppärit meni paljon huonommin kuin toivoin (olisi jälkeen päin ajateltuna pitänyt käydä korottamassa arvosanoja, mutta minkäs teet enää) ja muutenkin viime vuodet koko elämä on mennyt vähän sellaisessa virran mukana lipumis-tilassa, missä kaikki onnistumiset ovat tapahtuneet kuin itsestään, ihan vahingossa juurikaan yrittämättä.
Kannattiko lukea niin moneen muuhun kohteeseen, kun pääsin kuitenkin Helsinkiin?
Helsingin koehan oli jo ensimmäisenä heti toukokuun alussa ja mietin kyllä jo toukokuussa käyttäessäni kaiken vapaa-aikani muiden kohteiden materiaalien opiskeluun, että jos pääsen Helsinkiin, niin voi kyllä harmittaa kaikki se muualle investoitu aika, tuska ja vaiva. TOISAALTA ei oikeastaan pahemmin harmita, sillä
1) Mitä muutakaan olisin tehnyt koko toukokuun? Sainpahan tavoitteita ja mielekästä tekemistä kevääksi, niin ei käynyt aika ainakaan pitkäksi - päinvastoin. (Vaikka pakko kyllä myöntää, että pari kertaa tuli heitettyä pääsykoemateriaalit seinään tuskastuessa.)
2) Haluan uskoa, että muiden kohteiden koemateriaaleista saadun informaation myötä tietämykseni ja ymmärrykseni sosiaalitieteiden alasta kasvoi huomattavasti. Oletettavasti tästä karttuneesta tiedosta on hyötyä tulevissa opinnoissani.
3) Oli kiva reissata ympäri Suomea ja nähdä siellä täällä asuvia ystäviä, mitä en olisi varmaankaan muuten tehnyt.
Jatkokysymys: pitäisikö luottaa enemmän omiin kykyihinsä?
No totta mooses!
Olin ihan varma, että en mitenkään voi päästä Helsinkiin ja vuosia jo tuskailin, että "en kuitenkaan pääse valtsikkaan niin ei kannata hakea". Lollerilol, olisin päässyt ihan jokaiseen noista hakupaikoistani ja Helsinkiinkin menin kirkkaasti tosi hyvillä pisteillä. Itseluottamusta voisi hankkia siis lisää, mikä on ollut viime vuosina vähän lamassa. Tämä osoitti sitä paitsi, että mihin vaan voi päästä, jos asettaa itselleen tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti päämääriä. Hmm, olisiko sittenkin pitänyt hakea vielä johonkin korkeammalle? :'''D
Mitä seuraavaksi?
Laitettiin Joonaksen kanssa Hoasille jo asunto hakuun ja toivotaan sellainen asunnottomina raukkoina kesän aikana saavamme. Muussa tapauksessa pitää miettiä muita majoitusratkaisuja syksylle. Tosi kiva, että voidaan asua jatkossakin yhdessä, eikä tarvitse muuttaa eri kaupunkeihin.
Kelan kanssa pitäisi ihmetelllä sitä, miten saan käyttööni jäljelle jääneet opintotukikuukaudet. Niitähän ei enää montaa ole, mutta eka vuosi menee niillä, toisen ajattelin elää lainalla ja kolmannen toimeentulo on yhäti arvoitus. Joonas jatkaa kuitenkin parina päivänä viikossa töiden tekemistä, niin selvitään varmaan Joonaksenkin tuloilla kohtuullisesti.
Toimeentulosta puheenollen, voin kertoa, että irtisanouduin töistä!!! Joku nyt miettii siellä, että hullu akka, mutta oikeasti olen miettinyt irtisanoutumista jo tosi pitkään, ja pidin työpaikkaa tämän kevään alla lähinnä siltä varalta, etten olisi kouluun ollenkaan päässyt. Työ oli jo kauan tosi raskasta sekä henkisesti että fyysisesti ja olin muutenkin ihan leipääntynyt siihen. Sitä paitsi on ihan mahdotonta opiskella ja tehdä töitä täyspäiväisesti samaan aikaan, mikä on kyllä nyt nähty... Sen sijaan aion keskittää nyt kaikki voimavarani ja intoni opiskeluun, kun kerran tämän kauan kaivatun ja tavoitellun opiskelupaikan sain, ja paitsi olla tosi tehokas ja hyvä opiskelija, myös valmistua ripeästi.
Olen ihan intoa täynnä, alkaisipa koulu jo!!! Niin paljon mielenkiintoista opetusta tulossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti