Paluu Unkariin

Mökillä

Jo lähes viikko sitten saavuin takaisin Unkarin aurinkoisen taivaan alle. Ja aurinkoista on totta tosiaan ollutkin, joka päivä aurinko porottanut pilvettömältä taivaalta ja lukema varmasti ollut lähempänä 30 astetta. Täydellistä siis. :) Ollaan saatu otettua terassi kunnolla käyttöön, vaikka sadekuuron yllättäessä rikkinäinen ränni sen yläpuolella tiputtaa terassille vettä koko loppupäivän... Etenkin lämpimät illat ovat ihania.

 Hyvin on päässyt lomafiilinkiin, vaikka stressistä ja kiireentunnusta on niiiiin vaikea päästä irti. Kai sekin on opittu tapa elää, kun koko ajan vaan takaraivossa tykyttää, että pitää kiirehtiä tekemään jotain järkevää ja kehittävää mahdollisimman nopeasti, ettei aika vain valu hukkaan. Okei, otan tavoitteeksi tässä kesällä edes pari sellaista päivää, mihin en suunnittele mitään ja löllöilen vaan ja teen miltä tuntuu. Saattaa kuulostaa helpolta, mutta ei ole nimittäin lainkaan helppoa tällaiselle suorittajalle!

Suomesta tuli kirjoitettua lähinnä pääsykoekuulumisia, sillä tosiaan aika oli kortilla ja olin tosi vähän kotosalla, missä olisi edes päässyt koneelle. Ehdin kuitenkin tehdä muutakin kuin juosta pääsykokeissa ja lukea niihin (no okei luin kyllä joka paikassa missä muuten olin). Käytiin pari kertaa porukoiden kanssa mökillä sekä mummolla, näin paljon kavereita ja Suomen eri kaupunkeja, söin sushibuffeteissa monta kertaa itseni ihan ähkyyn ( varastoon! täältä ei nimittäin oikein saa sushia), nautin pyöräilystä Helsingissä ja lenkkeilystä meren rannalla. Toukokuu oli siis kaikinpuolin miellyttävä ja iloinen kuukausi, vaikka olihan niissä pääsykokeissa ihan sairaasti tekemistä. Kevät Budapestissä meni nimittäin aika pitkälle yksinään kotona lukemassa päivät pitkät, ja oli mukavaa vaihtelua välillä nähdä muita ihmisiäkin ja vieläpä paljon sellaisia ystäviä, jotka asuvat missä-sattuu-päin Suomea ja nähdään tosi harvoin. Ilmatkin oli ihan hyvät, itse asiassa paremmat kuin mitä täällä Budapestissä toukokuussa oli. 

Mökillä

Toukokuinen Suomi on kyllä kaunis. En ollut edes tajunnut, miten kamalasti kaipaan täällä pakokaasujen ja liikenteen keskellä kivikaupungissa luontoon. Helsingissä asuessani vertasin aina Helsinkiä Lappeenrantaan ja ajattelin, ettei luonto Helsingissä edes ole luontoa, koska aina taustalla kuuluu liikenteen humu, olit miten korvessa vain, ja missään ei saa olla yksin. No, pakko sanoa, että muutaman kuukauden Budapestissä jälkeen kyllä ne Helsinginkin puistot ja ulkoilualueet tuntuivat erittäin luontoisilta! Kaikki meteli, ihmisjoukot yms. on täällä monta kertaa pahempia.

Tänne vei tiemme

Ollaan Joonaksen kanssa ajateltu, että voitaisiin kesällä tehdä pieniä päiväreissuja junalla eri puolille Unkaria. Aloitettiin projekti maanantaina käymällä Sopronissa, joka on kaupunki Unkarin ja Itävallan rajalla. Kaupungilla on vahvat saksalais-unkarilaiset perinteet ja se on näin ollen kaksikielinen. Olikin kiva huomata, että kaikki kyltit, tekstit yms. olivat Sopronissa unkarin lisäksi saksaksi (niitä ei ole täällä todellakaan missään edes englanniksi, saati sitten saksaksi, edes museoissa). Tuli ihan kotoisa olo. Juna Soproniin kulki kahdessa ja puolessa tunnissa, mutta oli aika kallis, sillä paikalle ei pääse halvoilla paikallisjunilla, vaan piti ottaa IC-juna. Ostettiin liput lähtiessä automaatista ja se pahanen antoi meille paikat aivan eri päistä vaunua, joka oli jaettu "looseihin". Istuttiin sitten koko matka erillään. Paluumatkalla oltiin tästä viisastuttu ja ostettiin liput tiskiltä, jolloin saatiin jopa paikat samasta loosista.




Sopron oli ainakin näin kesällä älyttömän kaunis kaupunki, yksi suosikkipaikoistani, missä ollaan käyty tähän asti. Säälläkin voi toki olla vaikutuksensa tähän vaikutelmaan... Sopronin vanha historillinen keskusta periytyy keskiajalta. Noustiin myös keskustorin laidalla olevaan näkötorniin, mistä oli hienot maisemat kaupungin yli. Nähtiin sieltä myös lumiset vuoret Itävallan puolella. Lippuluukulla työntekijät huumaantuivat Joonaksen unkarinkielen taidoista niin, että kaikki viisi työntekijää kerääntyivät ihastelemaan tätä ihmettä. :'D Lähtiessämme eräs heistä huikkasi peräämme "näkemiin" selvällä suomella, oli varmaankin tornissa olomme aikana etsinyt fraasin netistä! Ainakin näin täysin unkarinkielentaidottomana ulkopuolisena näyttää siltä, että kyllähän tuo unkari jo luistaa Joonakselta oikein sujuvasti tai ainakin Joonas rupattelee sillä sujuvasti tilanteessa kuin tilanteessa, vaikkapa kanssamatkustajien kanssa junassa.

Löydettiin Sopronista myös älyttömän kiva kahvila kävelytien varresta, missä nautittiin aurinkovarjon alla päiväkahvit ja jäätelöt kuunnellen samalla viereisen suihkulähteen solinaa. Kierreltiin aikamme kaupungissa, kunnes illansuussa suunnattiin junalla takaisin Budapestiin.

Eilen varattiin liput ensi viikolle keskiviikosta sunnuntaihin ISTANBULIIN!!! Vautsi yksi unelma tulee taas todeksi, olen niiiiiiiiiiiiiin innoissani tästä reissusta. *u* Siellä sitä riittää sitten taas näkemistä.