Palatsien Wien (ja Bratislava)

Ihan ensin voisin huomata, että kaksi kuukautta täällä on mennyt ja kuukauden päästä nökötän taas Suomessa! Siellä siis toukokuu pääsykokeiden merkeissä ja sitten kesä-heinäkuuksi takaisin Budapestiin viettämään kesää. On jännempää jännää, etten ole ollut kesälomalla (vaan töissä) sen koommin kun täysi-ikäistyin, joten tulee vähän erilainen kesä monessakin suhteessa. Ostin joku aika sitten sekä lentoliput Suomeen ja olen siellä 30.4.-30.5. eli täyden kuukauden. Ikävä matkustaa vapunaattona ja syntymäpäivänäni, mutta halvat lennot on taikasana... Ostin myös junalippuja pääsykokeisiin Suomen joka kolkkaan ja VR teki kyllä ison loven miun säästöihin. Miten esimerkiksi köyhästä perheestä tulevalla lukiolaisella olisi edes varaa matkustaa pitkin maita ja mantuja yliopistopaikan perässä? (Toisaalta tutkimukset osoittavat, että pääkaupunkiseutulaiset ovat yliedustettuina jopa Lapin yliopistossa, joten näköjään on varaa...) Ensimmäiset pääsykoemateriaalit (Helsinkiin) julkaistaan huomenna ja vähän on kuumottelee, mutta toisaalta tekisi mieli päästä jo hommiin ja opiskelemaan eikä vain odottaa. VAIKKA täytyy kunniakseni myöntää, että olen lukenut muistiinpanojen kera läpi lukion yhteiskuntaopin sekä perehtynyt ainakin jossain määrin päivän polttaviin sosiaalipoliittisiin kysymyksiin kuten aktiivimalliin, soteen ja perustuloon yms. yms. Laiskuudesta ei voi ainakaan syyttää.

Katsokaa nyt todisteita ahkeruudestani

Laiskuudesta puheenollen vietettiin viime viikko lähes kokonaan reissun päällä. Varattiin matkat jo pari kuukautta sitten ja tarkoitus oli nimenomaan rentoutua ennen pääsykoerumban alkamista. Oltiin ensin keskiviikosta lauantaihin Wienissä ja sitten päiväsiltään lauantaipäivä Slovakian Bratislavassa. Olen haaveillut Wienissä käymisestä yläasteelta saakka, joten olin reissusta ihan superinnoissani. Sattumalta kävi niin, että vierailtiin joka päivä jossakin eri palatsissa, joten merkitään matkakertomus nyt vaikka palatsien mukaan. :D Varsinaiseksi yllättäjäksi nousi kuitenkin Bratislava, johon ihastuin yllättäen Wieniä enemmän.

Tästä tulee sitten pitkä matkapäiväkirja, vaikka onkin äärimmäisen typistetty.

Keskiviikko - Belvedere 

Lähdettiin keskiviikkoaamuna kohti Wieniä Keletin rautatieasemalta. Oltiin jo viikko aikaisemmin käyty ostamassa lippuluukulta junaliput ja se olikin ollut varsinainen show, sillä virkailija ei puhunut muuta kuin hyvin nopeaa unkaria ja muutenkin törmättiin omituisiin unkarilaisiin lipunostotsydeemeihin, joista ei ymmärretty mitään. Matka Budapestistä Wieniin kesti junalla vähän alle kolmisen tuntia. Oli riemastuttava tunne, kun ensimmäiset saksankieliset asemannimet ilmestyivät näkyviin ja riemu vain voimistui perille saattuamme: vihdoinkin ymmärsin, mitä ympärilläni luki! Budapestissä on jo jokseenkin tottunut siihen, ettei ymmärrä sanaakaan yhtään mistään, joten Itävalta herätti välittömästi erittäinkin kotoisat olotilat. Olihan kaikki muukin kuin Saksassa, joten välillä ihan unohti, että kyseessä todella on eri maa. :D

Sotahistoriallinen museo ulkoa

Sotahistoriallinen museo sisältä

Wienissä laitettiin matkalaukut aseman säilytykseen ja lähdettiin käymään sotahistoriallisessa museossa Joonaksen toiveen mukaan. Paikka olikin ihan valtava ja onneksi esillä oli muutakin kuin pelkkiä pyssyjä (kuten pelkäsin) joten en kyllästynyt ainakaan ihan heti.

Museon jälkeen tepasteltiin Belvederen palatsiin, joka on oikeastaan kaksi palatsia: ylä- ja ala-Belvedere. Sisällä olisi ollut taidemuseo, mutta tyydyttiin ihailemaan rakennustaidetta ja puutarhaa ulkoapäin. Tämän jälkeen lähdettiin hakemaan laukut ja kohti asuntoa, joka oltiin varattu Bookingissa ja sijaitsi noin kilometrin päässä rautatieasemasta eli ihan hyvällä paikalla. Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömsössä, sillä edellinen asukas oli palauttanut avaimen väärään paikkaan ja paikalle tarvittiin ovenavaaja. Jouduttiin siis odottamaan kimpsuinemme kampsuinemme kaksi tuntia ilmoitetusta ajasta, että päästiin sisälle kämppään. Käytiin tällä välin syömässä Wiener Schnitzeliä ja tutustumassa itävaltalaisen ruokakaupan tarjontaan, joka oli HUIKEA. Itävallasta sai kaikkea sitä mitä täältä Unkarista ei: Skyr-rahkaa, proteiinituotteita, raejuustoa, RUISLEIPÄÄ montaa eri sorttia, englantilaisia siidereitä, jopa Fazerin karkkeja jne.. Koko Wienin kohokohta oli kyllä sen ruokakaupat.

Loppu hyvin kaikki hyvin, lopulta päästiin sisälle asuntoon. Jäin kyllä ihmettelemään, missä välissä ja kuka kämpän oli muka siivonnut, jos omistajalla ei ollut omaa avainta(???????) jolla olisi voinut avata oven vaan hommaan tarvittiin ihan lukkoseppä. Ei ymmärrä.

Torstai - Hofburg

Torstaipäivänä päätettiin olla älykkäitä ja välttää ruuhkat. Noustiinkin heti kukonlaulun aikaan ja suunnattiin kohti Wienin historiallista keskustaa ja Hofburg-palatsia, joka on ollut keisarillisen perheen pääasunto Wienissä. Päätettiin hyötyä rahallisesti mahdollisimman paljon ja ostettiin Sisi-liput, joilla sai sisäänpääsyn kolmeen eri paikkaan: Hofburgiin, Schönbrunniin sekä keisarilliseen huonekalukokoelmaan. Sisi (siis Itävallan keisari Elisabeth 1837–1898) alkoi tulla vähän korvista ulos jo taannoisella reissulla Gödöllöön, mutta näköjään sekä Itävalta että Unkari eivät osaa puhua mistään muusta historiassaan, joten alistuin tähän.

Hofburg

Hofburgissa pääsi vierailemaan kolmessa eri museossa: Sisi-museossa, keisarillisissa asuintiloissa sekä hopeakammiossa. Oltaisiin saatu audioguide-ääniopastus samalla lipulla, muttei otettu sitä, mikä jälkikäteen ehkä vähän jälkikäteen harmitti. Toisaalta Hofburgissa joka huoneessa oli informatiiviset tekstit, joten opastus tuskin olisi tuonut niihin mitään lisää eikä se ole pakollinen. Sisi-museo yllätti positiivisesti, se olikin yllättävän mielenkiintoinen ja monipuolinen. Esillä oli paljon Sisille kuuluneita tavaroita sekä vaatteita ja myös kuuluisaa Sisi-myyttiä (joka tunnetaan edelleen lähinnä ulkonäöstään) purettiin näyttelyssä ihan kiitettävästi. Nykyajan mittapuilla keisarinnaa pidettäisiin kaiketi anorektisena tai ortoreksisena ja näyttelyssä sanottiinkin, että Sisi pakeni hovin tiukkaa erikettiä ja kahleita muun muuassa oman ulkonäkönsä pakonomaiseen tarkkailuun. Jäin miettimään, että erilaisissa nykyaikaisissakin syömishäiriöissäkin kyse on ainakin osaltaan kontrollin tunteesta sekasortoisena ja hallitsemattomana koetussa maailmassa.

Myös keisarilliset asunnot olivat ihan superhienoja, suosittelen! Hopeakammiossa esillä oli hovin ruokailuvälineitä, jotka olivat myös ihan mielenkiintoisia. Täytyy olla aika rikas, että on varaa syödä kultaisilta lautaisilta kultaisilla aterimilla.

Hengästyttävän museokiertelyn jälkeen tyydyttiin kiertelemään Wienin historiallista keskustaa. Käytiin myös kunnioittamassa Wienin kahvilakulttuuria. Testata piti tietenkin kuuluisa Sacher-kakku sekä otettiin myös yllättänyttä unkarilaista Esterházy-kakkua. Käytiin vilkaisemassa muuten myös Sacher-kahvilaa (josta alkuperäinen Sacher-kakku on lähtöisin ja missä sitä valmistetaan alkuperäisellä, salaisella reseptillä), mutta sieltä oli ulos asti jono eikä jääty jonottamaan.

Postmoderni Hunderwasserhaus

Illalla koski jalkoihin, joten levähdettiin majapaikassa ja illalla käytiin vielä ihailemassa historiallisia katuja iltavalaistuksessaan.

Perjantai - Schönbrunn

Alusti asti meidän - kuten varmaan muidenkin turistien - ykköskohde Wienissä oli Schönbrunn, joka on tunnetuin keisarillisista palatseista, mutta itse asiassa toimi kesäpalatsina. Vaikka oltiin aamulla paikalla varhain, oli paikalla jo valtavasti muita turisteja. Aasialaiset monikymmenhenkiset turistiryhmät on lemppareita... Päästiin sisälle kuitenkin jo eilen ostetulla yhteislipulla ilman jonotusta. Schönbrunnissa otettiin audioguidet, mikä olikin järkevää, sillä Hofburgista poiketen huoneissa ei juurikaan ollut mitään tekstejä tai muuta tietoa niiden historiasta. Sisin aikaiset asuintilat olivat aika samanlaiset (ja ehkä vähän tylsemmät jopa) kuin Hofburgissa, mutta onneksi lippuun kuului Grande Tour, jolla pääsi vierailemaan myös Maria Theresan aikaisissa 1700-luvun mukaisissa huoneistossa. Niin jännä ajatella, että myös Ranskan kuuluisa Marie Antoinette nuoruudessaan eli ja asui noissa samoissa huoneissa...

Schönbrunnin puistoa kehutaan usein, mutta näin kevätkaudella se ei ollut erityisen loistokas. Sama päti kyllä kaikkiin Wienin (ja Budapestinkin) puistoihin. Kukkaistutuksia ei oltu vielä tehty ja suihkukaivotkin olivat tyhjillään. Toisaalta liputkin olivat näin talvikaudella hieman halvemmat kuin kesällä...

Schönbrunnin jälkeen käytiin syömässä Döneriä läntisellä rautatieasemalla, jonka jälkeen kuljeskeltiin pitkin kuuluisaa ostoskatua Mariahilfer Straßea huonekalumuseolle saakka. Ei odotettu mitään ihmeitä keisarillisista huonekaluista, olihan  niitä jo nähty kahdenkin palatsin täydeltä, mutta kuten usein, myös tämä museo oli positiivinen ylläri. Ei näköjään muutenkaan ollut mikään keisarillisen Wienin ykköskohde (vaikka kuuluikin samaan lippuun!) sillä saatiin olla paikalla melkein kahdestaan. Erityisen mielenkiintoisia olivat ylemmän kerroksen Biedermeier-tyyliin (1820-1830) sisustetut huoneet ja ajan trendeistä kertovat infotaulut. Hauskoja yksityiskohtia olivat esimerkiksi sylkykupit huoneiden nurkissa. Myös eri aikojen kylpyhuoneista ja wc-istuimista koostuva näyttely oli hauska. Alakerrassa oli sitten niitä keisarillisia huonekaluja kuten esimerkiksi kruununprinssi Rudolfin kehto yms. yms. samaa Sisi-kamaa mitä muuallakin.

Tässä vaiheessa meidän jalat olivat niin kipeät, että kuljettiin huonekalumuseossa ilman kenkiä. Oikea suunta oli siis lähteä jalat kivistäen lepuuttamaan niitä asunnolle. Illalla käytiin taas kävelemässä kaupungilla. Ihailtiin Tonavaa (joka Wienissä jakautuu itseasiassa neljäksi eri uomaksi) ja käveltiin siltoja eri Tonavan väylien yli. Lopuksi päädyttiin Schwedenplatzille Bermudan Kolmioon perisaksalaisen näköiseen viinitupaan, jonka baarimikko halaili asiakkaitaan ja poltteli näiden kanssa tupakkaa ja pelasi jotain korttipeliä. Hauskaa.

Lauantai - Bratislava



Lauantaina jätettiin Wien ja sen ihmeet, ja juna vei meidät vaivaisessa tunnissa Slovakian puolelle Bratislavaan. Bratislavalta en ollut odottanut mitään suuria, mutta ehkä juuri siksi kaupunki lumosi minut ihan kokonaan. Toisin kävi itse asiassa Wienissä, josta olin vuosia unelmoinut, mutta joka todellisuudessa ei ollutkaan yhtä tarunhohtoinen kuin unelmissani. Toki Wien oli tosi hieno ja tosi siisti (huom: ei likaa, roskaa ja kodittomia siellä täällä) ja siinä oli vanhan ajan charmia ihan eri tavalla kuin Budapestissä (luulen, että tämä johtui siitä, ettei historiallisessa keskustassa kulkenut ristiin rastiin vilkkaita autoteitä niinkuin täällä, vaan suurin osa alueesta oli rauhoitettu kävelijöille). Kuten sanottu, 1800-luvun lopun Sisi-hömppä alkoi jo kyllästyttää (vaikka Maria Theresa-osio sekä Biedermeier-huonekalut toivatkin siihen kaivattua virkistystä), joten Bratislavan keskiaikainen keskusta näyttäytyi ihan erilaisena ja jännittävänä.

Bratislavassa käytettiin päivämme kävelemällä ristiin rastiin vanhoja kivikatuja sekä noustiin ylös vuorelle, jonka laella oli Bratislavan linna. Linna on entisöity 1950-luvulla Maria Theresan aikaisen näköiseksi barokkipuistoineen kaikkineen.

Mirka sanoi, että Bratislava on vähän kuin Tallinna ja se olikin totta. Päiväreissu sopi erinomaisesti Bratislavan historiallisen keskustan kiertelyyn ja illalla lähdettiin junalla takaisin kohti kotia ja Budapestiä. Kuljettiin taas (kuten matka Wieniinkin) MAVilla eli Unkarin valtiollisella junayhtiöllä, joka ei kyllä toiminut ihan toiveiden mukaan... Molemmilla matkoilla junan wc-pönttö oli tukossa ja kotimatkalla kävi kummallinen kommervenkki, kun Juna Nyagatin juna-aseman (jolle sen olisi pitänyt Budapestissä saapua) ajoikin Keletille... No, sopi meille, lähempänä kotia, mutta jäätiin kyllä ihmettelemään tätäkin. :D Tervetuloa takaisin Unkariin ja silleen...

Kirkko

Näkymiä linnavuorelta

Bratislavan linna

Virtasi se Tonava sielläkin