Asioita, jotka ovat yllättäneet osa 2

Näitä ei ole montaa, mutta antaa tulla. :D (Oikeasti olen pantannut tätä postausta tosi kauan siinä toivossa, että keksisin uusia asioita listattavaksi, mutta ei vain ole tullut mieleen. Näköjään täällä on ihan normaalia.)

Kaikki seisovat julkisissa 

Vaikka istumapaikkoja olisi vapaana, kukaan ei istu. Edes selvästi ikääntyneet, harmaahapsiset rouvat ja herrat eivät tohdi istua. Sen sijaan kaikki seisovat pitkin ratikan käytäviä. (No makaaminenkaan ei tosin ole vaihtoehto. :D) Ajattelin, että unkarilaiset nyt vaan ovat harvinaisen reippaita ja hyväjalkaisia, mutta porukoiden ollessa täällä kylässä eräs mummeli vain ilmestyi ovesta sisään ja alkoi saman tien rähistä penkillä istuvalle Emmalle jotakin unkariksi. Luultavasti rouva hermostui siitä, että istumapaikka oli varattu, mutta toisaalta hän ei jäänyt odottamaankaan, että Emma olisi ehtinyt nousta ja tarjota paikan, vaan paineli suuna päänä eteenpäin ratikan käytävää. Ehkä kyse onkin siis siitä, että kukaan ei uskalla istua, peläten mummojen raivokohtauksia???

Pöytävaraukset baareissa

Käymme Joonaksen kanssa ihan tavallisissa, halvoissa ja vähän kuppaisissa lähiöbaareissa. Kyse ei ole siis mistään trendikkäistä paikoista. Siitä huolimatta viikonloppuiltaisin baariin voi olla vaikea mahtua sisälle, sillä monissa pöydissä on "varattu klo X eteen päin" lappu. Niihin trendikkäisiin paikkoihin ei taas ollenkaan mahdu sisälle, sillä kaikki pöydät on varattu etukäteen. Tämä ei koske vain isoja seurueita, jotka tietty tarvitsevat tilaa, vaan ihan pariskuntia ja parin-kolmen ihmisen kaveruksia. Tämä on ymmärrettävää, sillä Budapestissä on (yllätys) aika paljon asukkaita ja sesonkiaikana kulmakuppilat käyvät ruuhkaisiksi. Suomalaisesta näkökulmasta tämä on toki hassu tapa, sillä kenellepä tulisi mieleen varata itselleen pöytäpaikka baarista? Ottavatko Suomen lähiöbaarit edes pöytävarauksia vastaan? :D Ajateltiin viisastua tästä ja oppia itsekin varaamaan pöytä mikäli haluaisimme ruuhka-aikana käydä jossain tietyssä paikassa.

Juomavesi

Ei olla vieläkään päästy tästä perille, vaikka kuolemaa halveksuen ollaan juotu koko ajan kraanavettä. Siitä huolimatta, että hanat yskivät vähän väliä ilmaa ja välillä koko kylpyhuone haisee kloorilta hanan avatessa. Mutta täysin juotavaa hanavesi on, totta kai, eihän olla missään kehitysmaassa, sanovat paikalliset. Aivan aivan.

Koirat

Koiria siellä, koiria täällä. Jos ei varsinaisia koiria, niin ainakin koirapatsaita kävelykatujen varrella. Monet baarit, ravintolat ja kahvilat ilmoittavat ovella, että heille lemmikit ovat tervetulleita. Koirapuistoja ei sen sijaan ole paljoakaan, vaan  hauvat juoksevat puistoissa vapaina. Ihmiset ulkoiluttavat hyvin koulutettuja hauvojaan vierellään ilman hihnaa. Myös pyörän vierellä tai perässä juokseminen onnistuu oma-aloitteisesti näiltä hihnattomilta älykkökoirilta. Unkarilaiset selvästi rakastavat koiriaan.

Edulliset kukat

Sellainen upea, suuri, monipuolinen sidottu kimppu, jonka Suomessa kelpuuttaisin vaikka morsiuskimpuksi, maksaa täällä n. 6 euroa. Myös erilaisia seppeleitä yms. saa alle kympillä. Suomessa vastaavista maksaisi montakymmentä euroa. Ehkä tänne on vain halvempaa roudata kukkia, kun niitä ei tarvi lennättää lentokoneessa Euroopan halki? Joka tapauksessa ollaan alettu ostella kukkia kotiin.

Paikallisten tunteiden ilmaisu

Ensinnäkin sanon, että pääosin tapaamamme unkarilaiset ovat tosi kohteliaita ja ystävällisiä. Harrastetaan kunnon keskieurooppalaiseen tapaan small talkkia ja kohteliaisuusfraaseja, tervehditään naapureita ja postinjakajia ja kaikkia. Metrossa lipuntarkastaja sanoo unkariksi kiitoksen sijaan "suutelen kättänne". MUTTA mikä vähän korpeaa  - ja minkä paikalliset ja täällä asuneet ulkomaalaiset voivat todistaa (tämä ei siis ole vain oma kuvitelmani, toivottavasti) -, vaivaa näitä kohteliaisia madjaareja eteläeurooppalainen kuumapäisyys. Oikeastaan, miksi koko ajan pitää huutaa? Joku ärsyttää/olet eri mieltä/mitä vain -> se pitää kailottaa koko maailmalle mahdollisimman kovaa. Joka päivä kuulee, miten joku riehuu jossain (tästä esimerkkinä tuokin ensimmäisenä listattu ratikkamummo). Kun ratikkaan juostessa osuu vahingossa jonkun papan eteen (joka ei tietenkään itse voi väistää), tämä suomalaisen "ohon" tai pahoittelun sijaan päästää suustaan vain äänekkään karjahduksen "HAAAA!!!". Kyseessä ei ole välttämättä edes mikään riita, tutut voivat huutaa toisilleen tosi agressiivisesti ja seuraavassa hengenvedossa taas olla ylimpiä ystäviä. Suomessa vieraillut unkarilainen mummeli ihmetteli kirpparilla sitä, että suomalaiset olivat niin rauhallisia. Johtunee siitä, että Suomessa kulttuuriin ei kuulu samanlainen äänekäs tunteiden kailottaminen. Toisaalta, sama pätee toiseen suuntaan, ja nämä kuumakallet osoittavat myös ystävällisyyttä ylitsevuotavan sydämellisesti ja innokkaasti. Tällaista viileää suomalaista viilipyttyä hämmentää.