No onkos tullut kesä

Huhhuh, ne viime postauksessa jännitetyt Helsingin pääsykoematskut paljastettiin tiistaina ja siitä asti olenkin ollut täystyöllistetty. Senkään takia en ole ehtinyt kirjoitella eikä ole ollut mitään kirjoitettavaakaan. Jos jollakulla lukijalla on jotain toiveita tai haluaa kuulla jostain, niin hihkaiskaa siitä pliis, tarvin ideoita. :D Vain pikkuhiukkasen saattaa mielestä nipistää, kun katselee ulos ikkunasta keväiseen Budapestiin (joka on kuin kesäkuinen Suomi), mutta maailma ikkunan takana on kaukana... Vähän vain, koska toisaalta koen jotain outoa tyydytystä siitä, että käsilläni on jotain mielekästä ja tavoitteellista tekemistä, johon voin suunnata tarmoni. Sitä paitsi tämä pääsykoeaika on vain kaksi kuukautta elämästäni ja sitten on kokonaiset kaksi kuukautta aikaa vain lomailla täällä Joonaksen kanssa. :)

Säästä puheenollen (se onkin lempiaiheeni), kuinka voisinkaan ilmaista voitonriemuani siitä, että päivälämpötilat ovat pysyneet koko viikon 20 asteen paremmalla puolella. Kukat kukkivat ja melkein kaikissa puissa alkaa olla jo lehdet. Nahkatakin voin surutta jättää ulos lähtiessä naulakkoon. Mietin sitä, että tällaisessa säässä juhlitaan Suomessa keskikesää (hyvällä tuurilla siis, jos ei ole normaalin sateista ja koleaa) ja suomalaiset tungeksivat sankoin joukoin nauttimaan ulos terasseille auringosta, pelkkiin shortseihin ja T-paitaan pukeutuneena, heti kun aurinko pilkistelee ja ulkona on vaikkapa edes kymmenisen astetta lämpöä. Unkarilaiset sen sijaan elävät vielä alkukevättä, kulkevat yhäkin kaduilla talvitakeissa eivätkä ravintolat ja baaritkaan ole vielä saaneet aikaisiksi roudata ulos tuoleja - onhan vielä liian kylmä istua ulkona. Toisaalta Suomen kevät on paljon raikkaampi, jotenkin paljon paljon elävämpi, ja olen oikeastaan aika iloinen, että vietän Suomessa juuri toukokuun, vaikka samalla manailen mielessäni, että voisin pysyvästi muuttaa etelään. Mitä muuta kuin pitkää, kuumaa kesää voikaan toivoa ihminen, joka lopettaa palelun vasta 25 asteen jälkeen ja nukkuu edelleen tässä kesäkelissa kahdella peitolla ja villasukilla?

Kaupunginpuistossa on nykyään tekojään sijalle laskettu vettä ja luistelijoiden sijaan paikan ovat vallanneet soutelijat

Ei olla Joonaksen kanssa tällä viikolla pahemmin tehty mitään ja yksi ensi viikonlopulle suunniteltu reissukin peruuntui. Mutta se on oikein hyvä, sillä tällä viikolla on kyllä konkretisoitunut, että hakiessa viiteen eri yliopistoon, jossa jokaisessa on eri pääsykoeaineistot, täytyy vain lukea kuin pieni eläin ainakin kuusi päivää viikossa, jos aikoo oppia kaiken. Jännittää sekin, kuinka mittavat aineistot viikon päästä pamahtaa Turkuun ja Tampereelle. Kyllä, olen täynnä tarmoa ja intoa - tai sitten paniikkia ja epätoivoa, koska pakko päästä sisään ennen ensi vuoden vammaista pääsykoeuudistusta. Mietin, että ehkä tällä kertaa olen hakemassa oikealla alalle, koska pääsykoematskut ovat kaikesta kuivuudestaan ja kiemuraisuudestaan huolimatta älyttömän mielenkiintoisia. Paitsi sosiaalipsykologia, jota on yksi artikkeli hyi yök.

Huomaa kissa ikkunalaudalla

Torstaina käytiin Joonaksen kanssa kissakahvilassa, mitä oltiin suunniteltu jo monta viikkoa, mutta saatiin vasta nyt aikaiseksi. Kahvila oli ihan kiva eikä sinne ollut pääsymaksua (sen sijaan juomat olivat vähän normaalia kahvilaa kalliimpia). Osuttiin paikalle iltapäivällä, kun kaikki söpöt kisut olivat päiväunillaan kuten kunnon kissaeläimet ainakin. Se ei meitä haitannut, mutta sen sijaan minua haittasi tosi paljon se, että ihmiset eivät osaa käyttäytyä. Heti sisään tullessa meille lyötiin käteen paikan säännöt, joissa mainittiin muun muassa, että nukkuvia kissoja ei saisi häiritä, vaan antaa nukkua rauhassa. No joopa joo, jokaikinen muu asiakas lääppi vähän väliä näitä nukkuvia kissoja ja tunki kätensä ja naamansa koreihin, joiden perälle kissat olivat käpertyneet, selvästi omaa rauhaa kaivaten. Tää on tätä, kun ihmiset eivät oivalla, että kahviloissakaan eläimet eivät ole sirkuseläimiä tai pehmoleluja. Jos nyt satut paikalle sellaiseen aikaan, kun ne eivät ole aktiivisimmillaan niin sori siitä. Eihän eläintarhan eläimiäkään saa heitellä kävyillä, että ne olisivat viihdyttävämpiä.

Perjantaina taas tavattiin yhtä suomalaista opiskelijaa, joka oli lähtenyt myöskin kevätlukukaudeksi Helsingin yliopistosta tänne vaihtoon. Lyhyeksi aikomani kahvitteluhetki venyikin sitten ihan myöhään yöhön asti eikä ihme, sillä seura oli tosi hyvää. Siinä sitä taas näkee, että vaikka miten jännittää tavata uusia ihmisiä, niin vain sillä tavoin tapaa uusia, mahtavia persoonia. Ehkä olen vain persoona, joka helposti jumittuu omalle mukavuusalueelleen (eli kotiin nyhjäämään).

Lauantaina herättiin siihen, että on viimeinen ennakkoäänestyspäivä meille ulkomaan oleskelijoille. Oltiin siis kunnon kansalaisia ja riennettiin Suomen suurlähetystöön äänestämään. Kokemuksen lisäksi saatiin vaalikahvit ja päästiin vilkaisemaan lähetystöä sisäpuolelta. (Ollaan käyty sitä silloin tällöin päiväkävelyillä stalkkaamassa ulkopuolelta, kun se tuossa ihan vieressä on...)

Pääsykokeiden lisäksi olen tässä keväällä yrittänyt elvyttää urheiluharrastustani, jonka oli pakko antaa vähän kuolla hektisen syksyn aikana, kun oli pakko priorisoida omaa ajankäyttöä ja voimavaroja. En ole vieläkään saanut aikaiseksi mennä kuntosalille, koska tarvitsisin varmaan tulkin - ainakaan englanniksi ei löydy kuntosalien sivuja, paitsi tositosi kalliiden. Enkä ole Joonastakaan onnistunut vakuuttamaan seurakseni, vaikka olen yrittänyt. Ajattelin alunperin ostaa täältä paikan päältä parit painot, joilla jumppailla kotona, mutta sen sijaan luonnollisesti iski valtaisa piheys. Tämän johdosta jumppailen kotona nykyään vesipullot painoina. :''D Jotain hyötyä maasta, jossa myydään kolmen litran limsapulloja ja isoja kanistereja vettä haha. Kyllä saita keinot keksii....