Skanzen

Vautsi oon kirjottanut eniten postauksia huhtikuussa, vaikka juuri tässä kuussa miun pitäisi olla kiireisimmilläni. :D Löysin tähän kaksi syytä a) blogin kirjoittaminen käy rentoutumisesta, kun en vapaa-ajallani paljon mitään kaupassa käyntiä merkittävämpää ehdi harrastaa b) tällä on hyvä vältellä pääsykokeisiin lukemista...

Tällä viikolla tavallisen arjen lisäksi vähän repäistiin, kun lähdettiin torstaina käymään Szentendren kaupungissa Skanzen-nimisessä ulkoilmamuseossa, joka on Unkarin suurin edustajansa - ja joo, nimi on lainattu Tukholman vastaavasta Skansenista... Mielikuvitus, sitä ei ole. Ollaan kaiken rehellisyyden nimissä suunniteltu käyntiä tuolla jo viikkokausia, mutta jotenkin ollaan aina jätetty menemättä, milloin syynä on ollut sateinen ilma, milloin väsymys, milloin mikäkin... Oli siis jo korkea aikakin! Sitä paitsi, junamatka Hevin lähijunalla kesti suuntaansa 40 minuuttia, jonka saattoi oivallisesti käyttää opiskeluun, joten täysin hukkaan tämäkään päivä ei mennyt! Oivallisen tästä teki myös se, että Joonaksellahan olisi pitänyt olla pääsiäisloma keskiviikosta tiistaihin, mutta jo edellisellä viikolla alkuviikon tunnit oli peruttu, koska opettajat olivat päättäneet lompsia lomalle jo aiemmin. Tämä oli ihan ymmärrettävää, mutta hämmentävämpää oli se, kun Joonas nyt keskiviikkona intoa puhkuen palasi yliopistolle ja se oli, yllätys yllätys, aivan tyhjillään. Opettajat olivat päättäneet siis pysyä kotona tälläkin viikolla ja pitää samantien kahden viikon loman... Tää on tämä unkarilainen mentaliteetti taas parhaimmillaan. Torstai jäi siis Joonakselle vapaapäiväksi. Myös sään puolesta päivä oli mitä kaunein, taivas oli pilvetön ja lämpömittari lähenteli 30 asteen lukemia.

Lehmä-raasu narun päässä

Päästiin siis Szentendreen lähijunalla, mikä oli helppoa, sillä tunnettiin reitti käytyämme Szentendressä jo Mirkan kanssa maaliskuussa. Nyt kuitenkin jatkettiin junasta vielä bussiin, sillä ulkoilmamuseo sijaitsi n. 6 km kaupungin ulkopuolella. Perille oli kuitenkin helppo löytää, sillä muitakin matkustajia oli menossa samaan suuntaan.

Museon alue oli laaja ja sinne oli tuotu historiallisia rakennuksia eri puolilta Unkaria niin, että alueelle oli muodostettu omia kyliään, jotka edustivat eri alueita Unkarissa. Lisäksi nähtävillä oli myös muita kuin asuintaloja; esimerkiksi mylly, värjäämö, vesivoimala... Pakko sanoa, että paikallisia eroja kyllä näki, mutta toisaalta sama paritupa-rakennustyyli näkyi kyllä ihan kaikissa taloissa, olivat ne sitten etelästä tai pohjoisesta, maalais- tai kaupunkilaistaloja. Myös eri uskontokuntien sisustustavoissa oli eroja. Mielenkiintoinen ja Suomesta eroava tapa oli kuitenkin se, että sisäänkäyntitilaan (jonka molemmilla puolilla siis olivat huoneet) oli aina rakennettu keittiö, jossa myös ruoka perinteisesti tehtiin, eivätkä uunit sijainneet asuinhuoneissa. Sen sijaan asuinhuoneita lämmitettiin pitämällä tuli tässä keittiötilassa, ja varaavat uunin takaosat laajenivat asuintiloihin, ja ne toimivat siis kuin patterit. (Saiko tosta nyt mitään selvää...) Näin savu ei päässyt asuintiloihin, vaan koska tuli tehtiin keittiön puolella, johdettiin se myös sisääntulotilan kattoaukosta ulos. Ovelaa! Unkarilaisissa taloissa nukkumistilaa kutsuttiinkin "puhtaaksi huoneeksi".

Yhden talon terassia; värikkäiden koristelautasten kerrottiin olevan teollista tuotantoa, ei siis ihme, että niitä käytettiin vain somisteina

Tässä on paanukatto, useimmiten katot oli kuitenkin tehty oljista kuten muissa kuvissa näkyy

Maalaiskylät olivat rakentuneet tiiviisti niin, että pitkän päätien molemmin puolin oli pitkiä rakennuksia sivulle päin

Tässä näkyy hyvin talojen pitkä rakenne

Suomesta eroavaa oli myös se, että talot olivat pitkiä; toisessa päässä sijaitsivat asuinhuoneet ja samassa rakennuksessa olivat myös työ- ja varastotilat ja eläinsuojat. Näihin kaikkiin pääsi sitä paitsi kuivin jaloin kulkemalla seinänviertä, joka yleensä oli kuin katettu terassi. Kaikkien talojen pihoilla oli myös mehiläisille rakennettu omat pienet "talot", ilmeisesti hunaja ollut merkittävä ravinnon lähde.

Oltiin tällä kertaa viisastuttu eläintarhakokemuksesta ja pakattu kunnolliset eväät mukaan. Oli voileipiä ja tonnikalasäilykkeitä ja proteiinipatukkaa... Vietettiinkin museossa koko päivä, joten tulivat tarpeeseen. Lisäksi käytiin juomassa yhdessä kahvilassa kahvit ja syötiin jätskiä lämpimän päivän viilennykseksi. Museoalue on siis tosi laaja, joten huonompijalkaisen kannattaa varata riittävästi aikaa tai karsia vähän mitä nähdä. Jos haluaisi kiertää kaikki talot ja alueet tosi tarkkaan, niin varmasti yksi päivä ei mitenkään riittäisikään. Paikalta pystyi myös vuokraamaan polkupyöriä ja viikonloppuisin (ja oletettavasti kesällä joka päivä) aluetta kiertää myös museorautatie, jolla voi liikkua paikasta toiseen. Kannattaa käydä! Nähtävää kyllä riittää.

Periunkarilaista sisustusta

Korkeat vuodevaatepinot kertoivat asujien varallisuudesta sekä käsityötaidosta, eikä niitä kertyessään tarvittukaan nukkumiseen, vaan tuokin pino oli kasattu niin, että sen alapuolelle jää nukkumiseen sopiva kolonen.

Pohjois-unkarilaista kaupunkimaisemaa

Ainut miinus olivat parissa ekassa kylässä mölyävät ja joka paikan valloittavat koululaisryhmät. Ajateltiin olla ovelia ja mennä viikolla välttääksemme väkijoukot, mutta unohtui ottaa laskuihin mukaan arkipäivisin käyvät luokkaretkeläiset. Onneksi kauemmissa kylissä oli ihan tyhjää ja saatiin pyöriä niissä melkein kahdestaan.

Kai sitä voisi huonommissakin olosuhteissa opiskella

Eilen perjantaina mittari näytti taas kolmeakymmentä astetta ja käytiin päivällä makoilemassa ja lueskelemassa Gellert-mäen puistossa, missä kävi mukava vilvoittava tuuli. Illalla taas käytiin Annan läksiäisissä tosi kivassa Hintaló-nimisessä baarissa. Nimi tarkoittaa keinuhevosta ja paikka olikin teemansa mukaisesti sisustettu keinuhevosilla. :D Muutenkin tosi kiva löytö, oli sopivassa suhteessa rauniobaari-inspiroitunutta ja vanhanaikaista. Mentiin heti aikaisin illalla ja lähdettiin jo kymmeneltä kotiin yhden vaivaisen viinilasillisen jälkeen. Ajattelin säästää aivosoluja lukemista varten, mutta silti yhdestäkin lasista tuntuu tulleen heikko olo aargh. Aivot toimikaa, teitä tarvitaan nyt. Enää muutama päivä lukuaikaa pääsykoetta varten.